Virtsarakko
1. Virtsarakko. 2. Häpyliitos. 3. Siitin. 4. Paisuvaiskudos. 5. Terska. 6. Esinahka. 7. Virtsaputki. 10. Rakkularauhanen. 12. Eturauhanen. 15. Siemenjohdin. 16 Lisäkives. 17. Kives. 18. Kivespussi.
Virtsarakko (lat. vesica urinaria) on häpyluun takana sijaitseva sidekudoksen, limakalvon ja sileän lihaksen muodostama, virtsaamisten väliaikoina virtsaa säilyttävä pussimainen elin.
Virtsa tulee rakkoon munuaisten konsentroimana virtsanjohtimia pitkin. Virtsa poistuu rakosta virtsaputkea pitkin.
Virtsarakon tyhjentäminen, virtsaaminen, perustuu virtsaamisheijasteeseen. Heijaste syntyy, kun virtsarakon seinämiin kohdistuu virtsan aiheuttama venytys. Tieto täydestä rakosta kulkee hermoston välityksellä virtsaamiskeskukseen, joka taas lähettää parasympaattista hermostoa pitkin supistumiskäskyn virtsaputken sulkijalihaksiin.
Pienillä lapsilla heijasteen aiheuttama virtsaamisrefleksi on automaattinen toiminto, jota ihminen oppii säätelemään tietoisesti noin kahden tai kolmen vuoden iässä. Kuitenkin kuivaksi opettelu vaatii lapselta aikaa, ja erityisesti nukkuessa virtsanpidätys voi olla vaikeaa. Tällöin puhutaan yökastelusta.
Virtsarakon erikoispiirre on sen sisäpuolta verhoava uroepiteeli, joka voi venyä huomattavastikin tarvittaessa. Virtsaamistarve voi syntyä jo noin 250 ml:sta virtsaa, mutta jos syntyvä heijaste torjutaan, rakko voi laajentua jopa yli 500 ml vetoiseksi. Jos tarve edelleen torjutaan, rakko tyhjentyy automaattisesti, sillä seinämien sileät lihakset kestävät venytystä vain tiettyyn rajaan asti.
Virtsarakkoon liittyviä sairaustiloja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mikäli virtsaaminen ei syystä tai toisesta onnistu, voi asentaa joko katetrin virtsaputken kautta tai ulkoisen virtsankeruulaitteen ihon läpi.
Tiputtelu voi olla myös ongelma, jolloin puhutaan virtsan pidätyskyvyn häiriöstä eli virtsainkontinenssista. Tämän vaivan hoitoon on saatavissa lääkehoitoa, ja lantionpohjan lihasten harjoittelulla voi myös apua vaivaan.
Virtsarakossa voi olla myös tulehduksia ja kasvaimia. Virtsarakkotulehdus on varsinkin naisilla yleinen ja kivulias sairaus, joka aiheuttaa mm. tihentynyttä virtsanerityksen tarvetta.
Yliaktiivinen virtsarakko on idiopaattinen eli muista sairauksista riippumaton oireyhtymä, jossa virtsarakon detrusor-lihas on yliherkkä ja toimii yliaktiivisesti. Yliaktiivisen virtsarakon lääkehoidossa on mirabegronin lisäksi käytetty muun muassa muskariinireseptoreja salpaavia, antikolinergisiä lääkeaineita. Suomessa käytössä ovat olleet darifenasiini, fesoterodiini, solifenasiini, oksibutiniini, tolterodiini ja trospiumkloridi.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesklinikka.com: Miten virtsarakko toimii (Arkistoitu – Internet Archive)
- Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea), Päivi Ruokoniemi: Uutta lääkkeistä: Mirabegroni, 26.3.2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
