Virtakisko

Virtakisko on raiteiden vieressä tai välissä sijaitseva kolmas kisko, josta sähköveturi saa virroittimen avulla käyttöenergiansa. Alapuoliset virranottimet sijaitsevat päätyteleissä molemmin puolin junaa. Toinen tapa sähkön saantiin on virroittimen avulla rautatien yläpuolella olevasta ajolangasta.

Toisin kuin ajolangassa, sivuvirtakiskossa kulkee aina tasavirtaa.^[1] Sivuvirtakiskoa käytetään enimmäkseen kaupunkiliikenteessä.^[2] Se vie vähemmän tilaa kuin ratajohdon infrastruktuuri, eikä vaadi ajokalustoon muuntajaa, joten se soveltuu esimerkiksi ahtaseen tilaan suunniteltuun metroverkkoon. Virtakiskon rakennus- ja ylläpitokustannukset ovat myös pienemmät kuin ratajohdon. Radan varrelle tarvitaan kuitenkin tiheästi syöttöasemia, eikä siinä voi kuljettaa suuria volttimääriä, joten se sopii huonommin suurnopeusradoille ja raskaan kuorman liikkennöintiin.^[1]^[2]

Helsingin metrossa sähkö syötetään radan sivussa sijaitsevaa virtakiskoa pitkin ja sähkönä on 750 voltin tasavirta.^[3]

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Third rail

Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

1 2 Yadav, Anil: Traction choices: overhead ac vs third rail dc International Railway Journal. 4.2.2013. Simmons-Boardman Publishing. Viitattu 10.11.2025.
1 2 Comparing Overhead and Third Rail Electrification 10.1.2024. Gem Cable Solutions. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)
↑ Rata ja metrovarikot Kaupunkiliikenne Oy. Viitattu 10.11.2025.

[:0-1] 1 2 Yadav, Anil: Traction choices: overhead ac vs third rail dc International Railway Journal. 4.2.2013. Simmons-Boardman Publishing. Viitattu 10.11.2025.

[:1-2] 1 2 Comparing Overhead and Third Rail Electrification 10.1.2024. Gem Cable Solutions. Viitattu 10.11.2025. (englanniksi)

[3] Rata ja metrovarikot Kaupunkiliikenne Oy. Viitattu 10.11.2025.

[1]

[2]

[3]