Vindikaatio
Vindikaatio (lat. vindicā'tiō, torjuminen < vindicā're, vaatia) tarkoittaa laajasti ymmärrettynä esineen palauttamista haltijalta takaisin sen omistajalle. Prosessioikeudessa sitä käytetään omistajan kannemuotojen yhteydessä (esimerkiksi saannonmoitekanne) ja esineoikeudessa se tavallisesti liittyy dynaamiseen suojaan. Esineoikeudessa syntyy vaihdantakollisio, kun esineen luovuttaja ei ole omistanut esinettä ja esineen oikea omistaja vaatii sitä itselleen. Jos oikea omistaja voittaa jutun, on jutussa noudatettu vindikaatioperiaatetta ja omistajalla on ollut vindikaatio-oikeus. Jos esine jää luovutuksensaajalle, on kyseessä ekstinktio hänen hyväkseen.[1]
Vindikaatio-oikeudesta joudutaan päättämään, kun harkitaan saantosuojan ja nautintasuojan edellytyksiä. Vindikaatioperiaate väistyy usein esimerkiksi irtaimien esineiden ja arvopaperien luovutuksen yhteydessä, sillä niiden yhteydessä vilpittömän mielen suoja menee varsin pitkälle. Vindikaatio on ensisijainen keino oikeudettomien varallisuuden siirtojen korjauksiin ja edunpalautus on siihen nähden toissijainen keino.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 1020–1021.