Vilis Lācis
Vilis Lācis (oik. Jānis Vilhelms Lāce, (12. toukokuuta 1904 nykyään Riikaan kuuluva Rīnūžin kylä, Vidzeme – 6. helmikuuta 1966 Riika) oli latvialainen neuvostokirjailija ja kommunistipoliitikko. Hänen teoksensa edustivat stalinismin ajan sosialistista realismia.
Latvian neuvostomiehityksen myötä Lācisista tuli yksi johtavista kollaboraattoreista. Lācis oli Neuvostoliiton kesällä 1940 asettaman Latvian nukkehallituksen sisäministeri. Maan Neuvostoliittoon liittämisen jälkeen hän toimi elokuusta 1940 lähtien Latvian SNT:n kansankomissaarien neuvoston ja vuosina 1946–1959 ministerineuvoston puheenjohtajana. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön jäsenenä hän oli vuosina 1954–1958.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vilis Lācis syntyi Jānis Vilhelms Lācena (vanhan oikeinkirjoituksen mukaan Jahn Wilhelm Lahze) Rīnūžin kylässä, Mangaļin kihlakunnassa, joka nykyään on osa Vecmilgravisin kaupunginosaa Riiassa. Hänen isänsä Tenis Lace (Lahze) oli satamatyöläinen ja äiti Karline Veidemane (Veidemann). Alkeiskoulunsa hän kävi Daugavgrīvan (Dünamünden) kihlakunnankoulussa. Vuosina 1916–1917 Lācis asui Garciemsissa Carnikavan kihlakunnassa.
Ennen kuin Saksan keisarillinen armeija valtasi Riian syyskuun alussa 1917, perhe pakeni Siperiaan Altain alueelle, jossa vuosina 1917–1918 Lācis opiskeli Barnaulin opettajaseminaarissa. Valmistuttuaan hän toimi Bijskin kyläneuvoston sihteerinä. Hän palasi Riikaan vuonna 1921 Myöhemmin hän työskenteli Latviassa satamatyöläisenä, kalastajana ja merimiehenä. Vuonna 1928 hän liittyi kommunistiseen puolueeseen.
Neuvostojoukot miehittivät Latvian 17. kesäkuuta 1940. Vuonna 1940 Lācisista tuli miehittäjän saneleman Kirhenšteinsin nukkehallituksen sisäministeri ja Latvian kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen. Vuodesta 1940 lähtien hän toimi Latvian SNT:n kansankomissaarien neuvoston ja vuosina 1946–1959 ministerineuvoston puheenjohtajana. Lācis oli NKP:n keskuskomitean ehdokasjäsen ja Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kansanedustaja.[1]
Lācisin romaanit Putni bez spārniem (”Siivettömät linnut”, 1931–1932) ja ”Kalastajan poika” (Zvejnieka dēls, 1933–1934) kuvaavat satamatyöläisten ja kalastajien elämää. Eeppinen romaani Vētra (”Myrsky”, 1946–1948) kertoo neuvostojärjestelmän pystyttämisestä Latviaan. Romaanin ”Uudelle rannalle” (Uz jauno krastu, 1951) aiheena on maatalouden kollektivisointi. Myöhempiä teoksia ovat ”Kylä meren rannalla” (Ciems pie jūras, 1954) ja Pēc negaisa (”Ukonilman jälkeen”, 1962).[2]
Lācis sai Latvian SNT:n kansankirjailijan arvonimen vuonna 1947. Hänet on palkittu seitsemällä Leninin kunniamerkillä sekä Isänmaallisen sodan kunniamerkillä. Romaanit ”Myrsky” ja ”Uudelle rannalle” saivat Stalin-palkinnon vuosina 1949 ja 1952.[1]
Suomennettuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalastajan poika. Jan Schumanin venäjänkielisestä käännöksestä suomentanut L. Holm. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1951.
- Uudelle rannalle. Venäjän kielestä suom. Anni Aalto. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1957.
- Kylä meren rannalla: romaani. Suom. Anni Aalto. Petroskoi: Karjalan ASNT:n valtion kustannusliike, 1959.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
