Viisaudenhammas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viisaudenhammas (vinossa alhaalla vasemmalla, puhjennut normaalisti alhaalla oikealla)

Viisaudenhampaat ovat ihmisen pysyvän hammaskerran takimmaiset poskihampaat, joita on yleensä yhteensä neljä kappaletta, kaksi ylhäällä ja alhaalla kummallakin puolella. Viisaudenhampaat tunnetaan hammaslääkärikielessä usein "kaseina", koska ne ovat edestä lukien kahdeksannet hampaat.

Viisaudenhampaat ovat saaneet nimensä siitä, että ne kasvavat vasta murrosiän jälkeen, eli silloin kun ihmisen oletetaan "viisastuneen". Jos viisaudenhampaat eivät aiheuta riskiä suun terveydelle, ei niitä tarvitse poistaa. Esimerkiksi syvällä luun sisällä olevat oireettomat viisaudenhampaat, jotka eivät ole yhteydessä viereiseen hampaaseen tai suuonteloon esim. ientaskun kautta aiheuttavat harvoin ongelmia. Yleisimmät viisaudenhampaan poistamiseen johtavat syyt ovat karies ja hampaan vaillinaisen puhkeamisen aiheuttamat tulehdustilat.

Perikoroniitti on osittain puhjenneiden tai puhkeavien hampaiden ympäröivien pehmytkudosten tulehdus. Perikoroniittia esiintyy tavallisimmin alaviisaudenhampaissa, joiden kruunuosa ei mahdu kokonaan puhkeamaan suuhun. Akuuttiin perikoroniittiin liittyy usein kipua, suunavaamisvaikeuksia, pahanhajuinen hengitys ja paikallista turvotusta. Osittain puhjenneen hampaan päällä olevan limakalvoläpän alle kertyy ruokaa, kuolleita soluja ja bakteereja, mistä seuraa tulehdus. Limakalvoläppä turpoaa ja voi jäädä hampaiden väliin hampaita yhteen purtaessa, ja siten aiheuttaa kipua. Perikoroniitti on yleensä krooninen pehmytkudostulehdus ja oireet ovat vähäiset. Akuutissa vaiheessa helpompien tapausten hoidoksi riittää huuhtelu läpän alta 0,1-prosenttisella klooriheksidiinillä. Joissakin tapauksissa paras hoito on vastapurijan (vastaleuan viisaudenhampaan) poisto. Vakavissa tulehdustapauksissa edellämainittujen lisäksi voidaan hoidoksi antaa kipulääkitys ja antibioottikuuri. Akuutissa tilanteessa hammasta ei yleensä suositella poistettavaksi.

Nykyisten suositusten mukaan ei ole tarvetta poistaa viisaudenhampaita ennaltaehkäisevästi. Indikaatiota poistolle ovat:

  • viisaudenhampaan oireilu
  • kliiniset tai röntgenologiset sairauden merkit
  • muu hammas- tai yleissairaus
  • potilaan elämäntilanne, työ tai harrastus (esimerkiksi työssään paljon matkustavat, aktiiviurheilijat, esiintyvät taiteilijat, sukeltajat, lentäjät)selvennä

Vasta-aiheita eli kontraindikaatioita poistolle ovat:

  • viisaudenhammas kokonaan luun peittämä, oireeton ja puhkeamaton
  • poistosta aiheutuisi kohtuutonta paikallista tai yleisterveydellistä riskiä
  • aikaisempi sädehoito kyseiselle leuan alueelle

Viisaudenhampaat eivät kliinisten tutkimusten mukaan ole yhteydessä alaetuhampaiden ahtautumiseen.[1]

Viisaudenhampaiden poisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viisaudenhampaan poisto voi olla tarpeen monesta eri syystä. Joissain tapauksissa viisaudenhampaat kasvavat vinoon ja vahingoittavat muita hampaita, joskus ne eivät mahdu suuhun tai ne aiheuttavat jatkuvia ientulehduksia. Ne myös reikiintyvät muita hampaita herkemmin, koska niiden kunnollinen puhdistaminen on hankalaa.

Näkyvät viisaudenhampaat voidaan yleensä vetää pois ilman ongelmia, mutta ikenen alla olevan viisaudenhampaan poisto vaatii leikkauksen. Leikkauksessa hammas yleensä paloitellaan ja poistetaan pienempinä osina, jotta leuassa kulkeva hermo, muu hampaisto tai leukaluut eivät vahingoittuisi.

Hampaanpoiston tai hammasleikkauksen jälkeen haava-alueella esiintyy usein turvotusta, joka on pahimmillaan kahden ensimmäisen vuorokauden jälkeen. Tähän turvotukseen ja sen aiheuttamaan kipuun auttavat useimmiten lääkkeet sekä kylmähaude. Joillekin potilaille voi nousta antibioottisuojasta huolimatta korkea kuume, joka yleensä laskee nopeasti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Viisaudenhammas.
Tämä anatomiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.