Vihtori Nuottimäki

Vihtori Nuottimäki (18. maaliskuuta 1898 Kortesjärvi – 30. syyskuuta 1980) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli Saksassa sotilaskoulutuksensa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Hän loi sotilasuransa lähinnä pioneerijoukoissa, joissa hän osallistui talvi- ja jatkosotaan muun muassa komppanianpäällikkönä sekä pataljoonan- ja pioneerikomentajana.

Perhe ja koulutus

Nuottimäen vanhemmat olivat maanviljelijä Erkki Nuottimäki ja Mari Saarijärvi. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Ida Wilhelmiina Karvalan kanssa. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Viipurin reaalikoulussa vuonna 1925. Hän suoritti Pioneerikurssin Haminassa vuonna 1919 ja suojeluskuntaupseerikurssin Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1922 sekä taktiikan soveltamiskurssin vuosina 1925 ja 1927. Reserviupseerikoulun hän kävi vuonna 1928 ja luutnanttikurssin vuonna 1937.

Jääkärikausi

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Nuottimäki työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 23. joulukuuta 1915. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Myöhemmin hänet lähetettiin Altonan työosastoon 22. helmikuuta 1917 alkaen, ,josta hänet laskettiin edelleen siviilitöihin Saksaan.

Sotilasura

Nuottimäki palasi takaisin Suomeen sisällissodan jälkeen 15. syyskuuta 1918 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön 1. lokakuuta 1918 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Kortesjärven suojeluskuntaan, jossa hän palveli 1. huhtikuuta 1919 saakka. Suojeluskunnista erottuaan hän astui Suomen armeijan palvelukseen ja hänet sijoitettiin kersantiksi ylennettynä Jääkäriprikaatin polkupyöräkomppaniaan. Armeijasta hän erosi 7. joulukuuta 1920 ja liittyi takaisin suojeluskuntajärjestöön entiselle paikalleen Kortesjärven suojeluskunnan paikallispäälliköksi. Hänet nimitettiin 1. toukokuuta 1923 alkaen Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin II alueen päälliköksi, josta hän siirtyi samaiseen tehtävään XI alueelle 1. maaliskuuta 1925 ja 1. kesäkuuta 1928 alkaen IV alueelle.

Talvi- ja jatkosota

Nuottimäki osallistui talvisotaan hän osallistui 31. Pioneerikomppanian päällikkönä ja osallistui taisteluihin Taipaleella. Välirauhan aikana hän jatkoi kyseisessä tehtävässä kunnes siirrettiin myöhemmin aluksi komppanianpäälliköksi Pioneeripataljoona 8:aan. Myöhemmin hän toimi kyseisen pataljoonan komentajana ja oli samalla pioneerikomentajana 8. Divisioonassa. Välirauhan aikana hän kerkesi vielä olla komppanianpäällikkönä Pioneeripataljoona 5:ssä ja aluepäällikkönä Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin VIII alueella.

Jatkosodan puhjettua Nuottimäki komennettiin Pioneeripataljoona 1:n komentajaksi ja osallistui sen komentajana etenemiseen Osasto Laguksen mukana Syvärille ja Äänislinnaan. Kyseisessä offensiivissa hän toimi myös Osasto Laguksen pioneerikomentajana. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Pioneeripataljoona 34:n komentajaksi ja osallistui taisteluihin Uhtualla. Myöhemmin hänet siirrettiin rintaman takaisiin tehtäviin ja hänet sijoitettiin aluksi koulutusupseeriksi Pioneerikoulutuskeskukseen, josta hänet siirrettiin edelleen Itä-Suomenlahden Rannikkoprikaatin pioneerikomentajaksi.

Sotien jälkeinen aika

Nuottimäki jatkoi sotien jälkeen edelleen rannikkoprikaatin pioneerikomentajana, kunnes komennettiin myöhemmin Keskusvarikko 3:n pioneerimateriaalin vastaanottajaksi, ja oli tehtävässä vuoteen 1945 saakka, jolloin hän siirtyi Seinäjoen sotilaspiiriin, josta hän erosi samana vuonna vakinaisesta palveluksesta ja työskenteli sen jälkeen siirtoväen huollonjohtajana Kortesjärvellä vuoteen 1946 saakka. Vuosina 1946–1954 hän toimi Fräntilän Saha ja Mylly Oy:n isännöitsijänä.

Luottamustoimet

Nuottimäki toimi Kortesjärven kunnan rakennuslautakunnan jäsenenä vuosina 1951–1953 ja Kortesjärven Voimistelu- ja Urheiluseura Järvi-Veikkojen puheenjohtajana vuonna 1951 sekä Sotainvalidien Kortesjärven osaston asiainhoitajana vuosina 1948–1957.

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Kersantti 1. huhtikuuta 1919 Vääpeli 7. joulukuuta 1920 Suojeluskuntaupseeri 14. toukokuuta 1922 Reservin vänrikki 20. syyskuuta 1928 Reservin luutnantti 1. syyskuuta 1932 Kapteeni 1940 Majuri 1956		Vapaudenristi 3. lk. tammenlehvien kera Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ritarimerkki Suojeluskuntain ansioristi Talvisodan muistomitali Jatkosodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Unkarin ensimmäisen maailmansodan muistomitali

Lähteet

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.