Vihreän parran ilmiö
Vihreän parran ilmiö viittaa geeniin tai joukkoon geenejä, joka antaa näkyvän "merkin", kuten esimerkiksi vaalean ihon tai vihreän parran, tai jonkin muun silmiinpistävän ominaisuuden ja jolla on taipumus käyttäytyä erityisen altruistisesti toisia silmiinpistävän merkin kantajia kohtaan. On kuitenkin epätodennäköistä, että sama geeni tuottaisi altruismille sekä oikean merkin että oikean toiminnon. Vihreän parran kaltainen täysin mielivaltainen "merkki" on vain yksi tapa, jolla geeni voi "tunnistaa" toisessa yksilössä olevat kopionsa. Teoriassa tällainen kaksivaikutteinen geeni menestyisi populaatiossa hyvin.[1]
Geenillä olisi siis kolme vaikutusta fenotyyppiin: (1) havaittava "merkki" - kuten hypoteettinen vihreä parta; (2) tämän merkin havaitseminen toisissa; (3) valikoiva altruistisuus saman "merkin" omaavia kohtaan.
Idean vihreän parran geenistä esitti William D. Hamilton vuonna 1964 julkaistussa merkittävässä artikkelissaan The genetical evolution of social behaviour (I and II) ja sen nimesi kansantajuistamisen professori Richard Dawkins kirjassaan Geenin itsekkyys (The Selfish Gene, 1976). Vihreän parran ilmiö pysyi teoreettisena aina kunnes ensimmäinen vihreän parran geeni löydettiin tulimuurahaisista vuonna 1998.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Karala, Maija: Termien viidakossa Erään planeetan ihmeitä. 10.9.2011. Viitattu 15.8.2018.
- ↑ Selfish genes: a green beard in the red fire ant Viitattu 24.7.2009 (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hamilton, W.D. (1964). The genetical evolution of social behaviour I and II. Journal of Theoretical Biology, 7, 1-16 and 17-52. pubmed I pubmed II
- Gestational drive and the green-bearded placenta
- An Interview With Richard Dawkins