Verkkolasku

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Verkkolasku on sähköinen lasku, jonka tiedot välitetään konekielisessä muodossa tyypillisesti XML-sanomana. Verkkolaskusta voidaan myös tuottaa tietokoneen näytölle paperilaskua muistuttava näkymä. Verkkolaskut lähetetään tyypillisesti laskuttajayrityksen taloushallinto-ohjelmistosta, mutta laskutukseen voidaan käyttää myös toiminnanohjausjärjestelmää tai WWW-pohjaista laskutussivustoa.

Verkkolaskujen vastaanotto vaatii sähköisen ostolaskujen käsittelyjärjestelmän. Yritykset vastaanottavat verkkolaskut tyypillisesti ostolaskujen sähköiseen kierrätys- ja arkistointiohjelmistoon, kun taas kuluttajat vastaanottavat verkkolaskut pääsääntöisesti verkkopankkiinsa.

Verkkolaskun kustannussäästöistä paperilaskuun verrattuna on tehty useita tutkimuksia - joskin tarkkaa tietoa on vaikea arvioida. Suurin osa verkkolaskun kustannussäästöistä syntyy laskun vastaanottajan ajansäästöstä, kun paperilaskua ei tarvitse syöttää käsin tietokoneelle, eikä kierrättää fyysistä paperilaskua toimistossa.

Verkkolasku Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa verkkolaskujen välitys aloitettiin vuonna 1999. Suomi ollut johtomaita verkkolaskun käyttöönotossa[1]. Vuonna 2005 Suomessa välitettiin 8,82 miljoonaa verkkolaskua, mikä oli noin 2 % kaikista Suomessa välitettävistä laskuista. Verkkolaskutus on lyönyt itsensä läpi parhaiten B2B -markkinoilla suurten laskumäärien vuoksi. B2B -markkinoilla verkkolasku on käytössä paitsi palvelujen tai tukkuostosten laskutuksessa mutta myös tavallisessa verkkokaupassa. Yritykset voivat esimerkiksi ostaa verkkokaupan tuotteita automaattisella verkkolaskulla ilman, että myyjän itse tarvitsee laskuttaa niitä. Tällaisia palveluja tarjoavat Suomessa esimerkiksi Enterpay ja Maksuturva.

Verkkolaskujen lisäksi sähköisiä laskuja välitetään runsaasti EDI-sanomina.

Suomessa toimii 23 verkkolaskun välittäjää. Näillä on erilaisia toimintamalleja: Osa välittäjistä muuntaa asiakkaansa sähköisen laskuaineison formaatista toiseen pitäen itse sanomasisällön oleellisilta osin muuttumattomana. Osa välittäjistä taas edellyttää asiakkaansa ohjelmistolta kykyä toimia standardoidulla sanomamuodolla.

Sanomamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on kaksi yleisesti käytössä olevaa verkkolaskun sanomamuotoa: Finvoice ja TEAPPS[2][3] (myös TEAPPSXML). Verkkolaskuoperaattoreiden välisissä yhdyskäytävissä aineisto siirretään pääasiassa TEAPPS-standardin mukaisesti. Pankkien välittämä verkkolaskuaineisto on lähes täysin Finvoice-pohjaista. Pankin toimiessa asiakkaan operaattorina, on lasku osoitettava BIC-muotoisen operaattoritunnuksen kanssa käyttäen OVT:n tilalla asiakkaan IBAN-muotoista pankkitilinumeroa.

Muissa maissa on käytössä omia kansallisia standardeja, esimerkiksi Svefaktura Ruotsissa ja OIOXML Tanskassa. Euroopassa standardointi komitea (CEN) on julkaissut verkkolaskutyöryhmänsä lopputulokset vapaasti verkkosivuillaan. [4] OASIS-järjestö julkaisi 2013 UBL-standardin[5], joka kuvaa useita dokumenttiformaatteja käytettäväksi yritysten välisessä viestinvälityksessä, kuten verkkolaskutuksessa.

Kansainvälisiä alan standardeja kehittää myös Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Verkkolaskutuksella jopa 80 prosentin säästöt - Lindorff Profit Lindorff Profit. 20.8.2014. Viitattu 4.5.2016. fi-FI
  2. TEAPPSXML descriptions of Tieto invoice messages Tieto. Viitattu 20.11.2014.
  3. Verkkolasku – TEAPPS XML laskusanoma Aditro. Viitattu 20.11.2014.
  4. eInvoicing European Committee for Standardization. Viitattu 20.11.2014.
  5. Universal Business Language Version 2.1 4.11.2013. OASIS.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]