Verkkolasku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Verkkolasku on sähköinen lasku, jonka tiedot välitetään konekielisessä muodossa tyypillisesti XML-sanomana. Verkkolaskusta voidaan myös tuottaa tietokoneen näytölle paperilaskua muistuttava näkymä. Verkkolaskut lähetetään tyypillisesti laskuttajayrityksen taloushallinto-ohjelmistosta, mutta laskutukseen voidaan käyttää myös toiminnanohjausjärjestelmää tai WWW-pohjaista laskutussivustoa.

Verkkolaskujen vastaanotto vaatii sähköisen ostolaskujen käsittelyjärjestelmän. Yritykset vastaanottavat verkkolaskut tyypillisesti ostolaskujen sähköiseen kierrätys- ja arkistointiohjelmistoon, kun taas kuluttajat vastaanottavat verkkolaskut pääsääntöisesti verkkopankkiinsa.

Verkkolaskun kustannussäästöistä paperilaskuun verrattuna on tehty useita tutkimuksia - joskin tarkkaa tietoa on vaikea arvioida. Suurin osa verkkolaskun kustannussäästöistä syntyy laskun vastaanottajan ajansäästöstä, kun paperilaskua ei tarvitse syöttää käsin tietokoneelle, eikä kierrättää fyysistä paperilaskua toimistossa.

Verkkolasku Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa verkkolaskujen välitys aloitettiin vuonna 1999. Vuonna 2005 Suomessa välitettiin 8,82 miljoonaa verkkolaskua, mikä oli noin 2 % kaikista Suomessa välitettävistä laskuista. Verkkolaskutus on lyönyt itsensä läpi parhaiten B2B -markkinoilla suurten laskumäärien vuoksi. Verkkolaskujen lisäksi sähköisiä laskuja välitetään runsaasti EDI-sanomina.

Suomessa toimii 23 verkkolaskun välittäjää. Näillä on erilaisia toimintamalleja: Osa välittäjistä muuntaa asiakkaansa sähköisen laskuaineison formaatista toiseen pitäen itse sanomasisällön oleellisilta osin muuttumattomana. Osa välittäjistä taas edellyttää asiakkaansa ohjelmistolta kykyä toimia standardoidulla sanomamuodolla.

Sanomamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on kaksi yleisesti käytössä olevaa verkkolaskun sanomamuotoa: Finvoice ja TEAPPS[1][2] (myös TEAPPSXML). Verkkolaskuoperaattoreiden välisissä yhdyskäytävissä aineisto siirretään pääasiassa TEAPPS-standardin mukaisesti. Pankkien välittämä verkkolaskuaineisto on lähes täysin Finvoice-pohjaista. Pankin toimiessa asiakkaan operaattorina, on lasku osoitettava BIC-muotoisen operaattoritunnuksen kanssa käyttäen OVT:n tilalla asiakkaan IBAN-muotoista pankkitilinumeroa.

Muissa maissa on käytössä omia kansallisia standardeja, esimerkiksi Svefaktura Ruotsissa ja OIOXML Tanskassa. Euroopassa standardointi komitea (CEN) on julkaissut verkkolaskutyöryhmänsä lopputulokset vapaasti verkkosivuillaan. [3] OASIS-järjestö julkaisi 2013 UBL-standardin[4], joka kuvaa useita dokumenttiformaatteja käytettäväksi yritysten välisessä viestinvälityksessä, kuten verkkolaskutuksessa.

Kansainvälisiä alan standardeja kehittää myös Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. TEAPPSXML descriptions of Tieto invoice messages Tieto. Viitattu 20.11.2014.
  2. Verkkolasku – TEAPPS XML laskusanoma Aditro. Viitattu 20.11.2014.
  3. eInvoicing European Committee for Standardization. Viitattu 20.11.2014.
  4. Universal Business Language Version 2.1 4.11.2013. OASIS.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]