Finvoice

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Finvoice on joko pankkien yhteistyössä kehittämä ja ylläpitämä verkkolaskuformaatti[1], Finanssialan Keskusliiton (FK) julkaisemaan standardiin perustuva verkkolaskujen ja muiden sähköisten sanomien muoto, kuvaus ja esitystapa tai pankkien ja maksulaitosten tarjoama verkkolaskujen välitykseen tarkoitettu välityspalvelu.[2]

FK:n soveltamisohjeiden mukaan Finvoice-sanomaa voidaan käyttää laskutukseen ja jopa muihin liiketoimintasanomiin kuten tarjoukset, tilaukset, tilausvahvistukset, hinnastot jne. Se soveltuu kaikenkokoisten yritysten väliseen laskutukseen sekä kuluttajalaskutukseen. Finvoice-välityspalvelussa välitetään yksistään Finvoice-soveltamisohjeiden mukaisia aineistoja.

Finvoice on Finanssialan Keskusliiton (aik. Suomen Pankkiyhdistys ry) rekisteröimä tavaramerkki, sen kuvausten tekijänoikeudet, vastuu niiden ylläpidosta ja päivityksistä kuuluvat FK:lle. Finvoice-esitystapa on tuotu Finanssialan Keskusliiton (FK) julkaisemassa standardissa ja sen kuvaukset ovat vapaasti käytettävissä muuttamattomina.

Finvoice (1.2, 1.3, 2.0, 2.01, 3.0) on suomalaisten pankkien määrittelemä ja Suomessa yleisin sähköisen laskutuksen formaatti. Suomessa toiseksi yleisin sähköisen laskutuksen formaatti on TeApps (TEAPPS 2.7.[1]). Lisäksi käytetään useita ohjelmistovalmistajien formaatteja kuten VismaXML, LiinosXML ja WoodX.[3] Finvoice 3.0 versiosta on tehty yhteenvertaustaulukko TeappsXML uusimman version kanssa.[4]

Finvoice-sanoma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkien Finvoice-sanomien tulee olla skeeman mukaisia. Ohjelmistotoimittaja vastaa siitä, että ohjelmisto tekee skeeman mukaisia verkkolaskuja, jolloin muodollisessa tarkastuksessa tarvittavat tiedostot ovat css-, dtd-, xsd- ja xsl-tiedostot. Kaikki versiot tarkistetaan pankissa skeemaa vasten, jolloin viittaus pitää olla xsd. Skeeman vastainen aineisto hylätään.[4] Kuluttajan e-laskuun liittyviä Ilmoittamispalvelun sanomia ovat:

  • FinvoiceSenderInfo (SI). Lähettäjä ilmoittaa FinvoiceSenderInfo- sanomalla verkkopankkia tai maksamisen verkkopalvelua käyttäville asiakkaille omat laskuttajan tietonsa. Sanoman pohjalta palveluntarjoaja asettaa tiedot verkkopankissa tai maksamisen verkkopalvelussa asiakkaan käytettäväksi. Lähettäjän antama yksilöivä tunniste/tunnus sanomalle laskuttajan omaan käyttöön.
  • FinvoiceReceiverInfo –sanomalla välitetään asiakkaan osoitetiedot välitetään lähettäjälle.
  • ReceiverProposal (RP) - on laskuttajan tekemä vastaanottoehdotus vastaanottajalle. RP-sanomassa tulee olla sama tieto kuin SI:llä.

F:n yleiskuvausten perusteella Finvoice-sanomilla on käytössä ISO-8859-15-merkistö ja Finvoice on määritelty käyttäen xml-syntaksia. Xml mahdollistaa esim. laskun esittämisen sekä sovelluksen ymmärtämässä muodossa että selaimella paperilaskua vastaavassa muodossa. Selaimella esitetty lasku voidaan tulostaa paperilaskuksi ja käsitellä perinteisellä tavalla. Finvoice-laskussa XML-standardin mukaisesti korvataan myös tietyt erikoismerkit.[5][6]

Versiot Finvoice-sanomasta ovat alaspäin yhteensopivia:

  • ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2003,
  • versio 1.1 vuonna 2004 (jossa ei ole vielä määritelty kenttien maksimipituuksia)
  • ja versio 1.2. vuoden 2005 alussa (kenttien maksimipituudet ovat määritelty)
  • Finvoice soveltamisohjeen versio 1.3 julkaistiin 2008 ja sen keskeisimmät muutokset on kuvattu 1.3 soveltamisohjeessa, viimeksi päivitetty 23.05.2011
  • Finvoice soveltamisohjeen version luonnos 2.0 julkaistiin 16.05.2012 ja pankit ovat ottaneet sen käyttöön oman aikataulunsa mukaan, kuitenkin viimeistään tammikuussa 2013 Suoramaksun osalta. Version 2.0 olennaisimmat muutokset liittyvät uuden palvelun, Suoramaksun käyttöönottoon ja liitteen välitykseen Finvoice-välityspalvelussa.[6]
  • Ilmoittamispalvelun soveltamisohjeen versio 2.01, 15.04.2013[6]
  • Finvoice soveltamisohjeen versio 3.0. Luonnos v 0.4 5.9.2017, kommentit lokakuun 2017 loppuun mennessä.[7]

Finvoice-sanoman perusrakenne:

  • Myyjän tiedot (SellerPartyDetails)
  • Laskun lähettäjän tiedot (InvoiceSenderPartyDetails)
  • Laskun vastaanottajan tiedot (InvoiceRecipientDetails)
  • Ostajan tiedot (BuyerPartyDetails)
  • Toimitusosapuolen tiedot (DeliveryPartyDetails)
  • Laskun tiedot (InvoiceDetails)
  • Laskurivin tiedot
  • Myyjän antamat tiedot maksutoimeksiantoa varten (EpiDetails).

Finvoice-välityspalvelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finvoice-välityspalvelu on pankkien välinen ja yhteinen palvelu laskujen Finvoice- muodossa pankkien välittymistä varten. Finvoice-välityspalvelun käyttö edellyttää sekä verkkolaskun lähettäjältä että vastaanottajalta sopimusta oman pankin ja Finvoice-välityspalvelusta palveluntarjoajansa kanssa. Vain Finanssialan Keskusliiton (FK:n) hallinnoimaan Finvoice-välityspalvelusopimukseen liittyneet palvelutarjoajat voivat asiakkailleen tarjota Finvoice-välityspalvelua. Kuluttajat sopivat palveluntarjoajansa kanssa e-laskujen vastaanottamisesta verkkopankkiin tai maksamisen verkkopalveluun. Myyjä luo kuvauksen mukaisen laskun siirtokehyksineen ja lähettää sen ostajalle palveluntarjoajansa kautta. Ostaja siirtää laskun tiedot omiin järjestelmiinsä tai katsoo laskua selaimella. Laskun voi tulostaa selaimelta paperille ja käsitellä sitä perinteisellä tavalla.

Finvoice-välityspalvelua käyttävän asiakkaan tunnistaa osoitteeseen liittyvästä palveluntarjoajan tunnuksesta, joka on tällöin palveluntarjoajan BIC-tunnus. Asiakkaan ja pankin väliseen sopimukseen liittyy palvelukuvaus ja ehdot, jolloin laskuttaja tietää mitä vastaanottajan kanssa on sovittu ja päinvastoin. Finvoice-välityspalvelu sisältää kuittausmenettelyn, jossa laskuttaja saa tiedon, jos laskua ei voida toimittaa vastaanottajalle välityspalvelusta noudettavaksi. Liitteitä ei voi välittää Finvoicessa. Asiakas voi sopimuksessa valtuuttaa niin sanotun aineistonhoitajan lähettämään ja vastaanottamaan laskuaineistoja puolestaan. Aineistonhoitaja voi olla esim. palvelutalo, tilitoimisto, verkkolaskuoperaattori jne. Finvoice-välityspalvelussa palveluntarjoaja tunnistaa alkuperäisen lähettäjän ja vastaanottajan.

Finvoice- ja e-laskuja voidaan käyttää vain kaikilta osin voimassa olevien Finvoice-välityspalvelun kuvausten ja ehtojen mukaisessa välityspalvelussa, koska Finanssialan Keskusliitto (aik. Suomen Pankkiyhdistys ry) on kummankin laskun liikkeellelaskija. Finanssialan Keskusliitto omistaa myös Finvoice-välityspalvelun kuvausten ja ehtojen tekijänoikeudet. Finvoice-välityspalveluun sovelletaan FK:n ylläpitämää kuvausta ja ehtoja ja niissä mainittuja dokumentteja eivätkä palveluntarjoajan tekemät ehdot saa olla ristiriidassa Finvoice-välityspalvelun kuvauksen ja soveltamisohjeen kanssa.

Kuvaus, soveltamisohjeet ja lisätiedot ovat saatavilla FK:n verkkosivuilla.[7]

Finvoicea tarjoavat pankit ja maksulaitokset:


Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Finvoice-standardi on saanut kritiikkiä huonosta teknisestä suunnittelusta. [8]

  • Merkistöenkoodauksena ei käytetä kansainvälistä utf-8:aa, vaan se on pakotettu iso-latin 8859-15:ksi.
  • Desimaaliformaattina ei käytetä xml-standardia, vaan pilkulla erottelua.
  • Yksiköillä ei ole käytössä yhteneväistä iso-formaattia, eikä sitä voi validoida xsd:ssä. Käytössä esim. "mm, cm, m".
  • Scheman validoinnit puutteellisia, scheman mukaisesti valideja tiedostoja hylätään erinäisistä syistä.
  • Finvoice-standardiin on sotkettu mukaan soap-kuori, joka ei kuitenkaan sisällytä Finvoice-sanomaa, vaan edeltää sitä. Tämä rikkoo xml-tiedoston, koska siihen tulee useampi juurielementti.
  • Liitetiedostot siirretään operaattorista riippuen miten sattuu, ei esim. base64-enkoodattuina sanomassa.
  • Scheman mukaan vain yksi lasku per tiedosto. Kuitenkin käytännössä operaattoreille lähetettävät laskuerät muodostetaan laittamalla useita sanomia peräkkäin samaan tiedostoon, eli epävalidia aineistoa.
  • Tietomuodoilla on kaikilla erilliset uniikit tyypit, vaikka ne olisivat samoja. Formaatissa on esimerkiksi erikseen määritelty tyypit "SellerContactPersonName, InvoiceRecipientContactPersonName, BuyerContactPersonName, DeliveryContactPersonName, AnyPartyContactPersonName, SalesPersonName, RowSalesPersonName, SubRowSalesPersonName", kun ne kaikki de facto ovat samaa tyyppiä. Tämä on perua 80-luvulta, jolloin ei osattu käsitellä xml-tiedostoja ja piti olla yksilöllisesti nimetyt tagit, että ko. kohta löytyi tiedostosta. Hyvän formaatin mukaista olisi olla esim. Row->SalesPerson->Name, Buyer->ContactPerson->Name jne. Sama ongelma koskee osoitekenttiä, maakoodeja ja oikeastaan kaikkea.
  • Finvoicesta ei ole tarjolla avointa ja ilmaista validointityökalua, joka tarkistaisi myös sisällöllisiä riippuvuuksia.

Finvoicesta on 15.2.2018 julkaistu versio 3.0, jossa näitä asioita ei olla huomioitu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Verkkolaskusanasto. TIEKE. Viitattu 14.11.2017.
  2. a b FK Finanssialan Keskusliitto: Finvoice-välityspalvelun kuvaus ja ehdot. webcache.googleusercontent.com. 30.01.2015. Viitattu 14.11.2017.
  3. a b Maventa tukee yleisimpiä verkkolaskuformaatteja. Maventa. Viitattu 14.11.2017.
  4. a b c Finanssiala.: Finvoice 3.0 soveltamisohje. Luonnos v 0.4 5.9.2017. webcache.googleusercontent.com. Viitattu 14.11.2017.
  5. a b Finanssiala.: Finvoice soveltamisohje. versio 1.3. webcache.googleusercontent.com. Viitattu 14.11.2017.
  6. a b c d Finanssiala.: Finvoice soveltamisohje. Versio 2.1. webcache.googleusercontent.com. Viitattu 14.11.2017.
  7. a b c Finanssiala.: Info. finanssiala.fi. Viitattu 14.11.2017.
  8. Sami Kuhmonen: Finvoice, miksei kukaan korjaa? symbiatch.jutut.fi. Viitattu 17.04.2018.