Vasili Šukšin
| Vasili Šukšin | |
|---|---|
_(1).jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. heinäkuuta 1929 Srotski, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 2. lokakuuta 1974 (45 vuotta) laivalla Volga-joella |
| Ammatti | elokuvaohjaaja, kirjailija, käsikirjoittaja, näyttelijä |
| Ohjaaja | |
| Tunnetuimmat ohjaukset | Punainen heisipuu (1974) |
| Aiheesta muualla | |
| www.shukshin.ru | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Vasili Makarovitš Šukšin (ven. Васи́лий Мака́рович Шукши́н, 25. heinäkuuta 1929 Srotski, Altai, Neuvostoliitto – 2. lokakuuta 1974 laivalla Volga-joella) oli venäläinen kirjailija, käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja ja näyttelijä. Hän oli 1960-luvun neuvostokulttuurin keskeisiä hahmoja.[1] Šukšinin tunnetuin elokuva on Punainen heisipuu, joka perustuu häneen omaan teokseensa. Šukšin näytteli myös pääosan.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Šukšin syntyi suhteellisen hyvin toimeentulevaan ersäläiseen[3] talonpoikaisperheeseen. Perhe menetti omaisuutensa Neuvostoliiton kollektivisoidessa maatiloja 1930-luvulla. Tämä ei kuitenkaan pelastanut Šukšinin isää, joka teloitettiin vuonna 1933. Kun hänen isäpuolensakin kaatui toisessa maailmansodassa, nuori Šukšin joutui ottamaan vastuuta perheestä. Šukšin asui 16-vuotiaaksi kotikylässään ja työskenteli kolhoosissa ja myöhemmin eri puolilla Keski-Venäjää[1]. Opiskelut teknisessä koulussa jäivät kahteen vuoteen, ja 1940-luvun lopulla Šukšin työskenteli mekaanikkona.
Vuosina 1949–1953 hän palveli merimiehenä Mustanmeren laivastossa Sevastopolissa. Mahahaava päätti palveluksen, mutta armeija-aikoinaan Šukšin oli alkanut kirjoittaa lyhyitä kertomuksia, joita ei kuitenkaan vielä julkaistu. Vapauduttuaan armeijasta Šukšin palasi synnyinseudulleen Srotskiin, suoritti opintonsa loppuun ja toimi kirjallisuuden ja venäjän kielen opettajana sekä koulun johtajana.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosina 1954–1960 Šukšin opiskeli elokuva-alaa Moskovan filmi-instituutissa, jossa hän sai opetusta esimerkiksi Mihail Rommilta. Opiskeluaikoinaan Šukšin näytteli ensimmäiset roolinsa sekä julkaisi ensimmäiset novellinsa. Ensimmäinen oma ohjaustyö valmistui vuonna 1960 ja ensimmäinen romaani vuonna 1963. Ensimmäinen omaan käsikirjoitukseen perustunut ohjaus Me poikamiehet (Živjot takoi paren 1964) toi Šukšinille mainetta, kun elokuva palkittiin sekä Venetsiassa että Leningradissa. Kansansuosiosta nauttineissa elokuvissaan Šukšin kuvasi usein niin sanottujen tavallisten ihmisten kovaa ja yksinkertaista elämää. Niinpä filmi Me poikamiehet kuvaa yksinkertaista ja vilpitöntä maalaispoikaa, joka pyrkii olemaan kaikille hyvä ja edistämään siten ihmisten hyvyyttä.[1]
Hänen tunnetuin elokuvansa Punainen heisipuu' (Kalina krasnaja 1974) aiheutti sensaation Neuvostoliitossa. Vankilasta vapautunut rikollinen, jota näyttelee Šukšin, yrittää aloittaa uuden elämän yksinkertaisen maalaisnaisen kanssa. Valitettavasti onnen hetket jäävät lyhyiksi ja entiset rikostoverit surmaavat hänet. Synkällä tarinallaan Šukšin asettui oikeaoppista neuvostoliittolaisuutta vastaan.[1][4]
Šukšinin kertomuksia alkoi ilmestyä lehdissä vuonna 1958. Valtaosa hänen kirjallisesta tuotannostaan on novelleja, joita on julkaistu useissa novellikokoelmissa. Suomeksi niistä on julkaistu valikoimat Meitä on niin moneksi (1976), Nuoren Vaganovin kärsimykset (1978),[1] Stenka Razin (1977) ja Punainen heisipuu (1979).[2]
Šukšin kuoli sydänkohtaukseen laivalla Volgajoella näytellessään Sergei Bondartšukin elokuvassa He taistelivat synnyinmaansa puolesta (Oni sražalis za Rodinu 1975). Huhupuheiden mukaan suosittu ohjaaja-kirjailija olisi murhattu liian kapinallisena ja neuvostovastaisena.[5][6]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Punainen heisipuu. (Kalina krasnaja). Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Weilin + Göös, 1979. ISBN 951-35-1846-9.
- Nuoren Vaganovin kärsimykset. Suomentanut Esa Adrian. Otava, 1978. ISBN 951-1-04735-3. (Suomentajan valitsemia kertomuksia)
- Stenka Razin. (Ja prišel dat'vam volju). Suomentanut Ulla-Liisa Heino. Weilin + Göös, 1977. ISBN 951-35-1593-1.
Filmografia ohjaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Punainen heisipuu (Kalina krasnaja 1974)
- Niitä näitä (Petški-lavotški 1972), myös nimillä Uuninpankot ja Matkatoverit
- Outoa väkeä (Strannyje ljudi 1969)
- Poikanne ja veljenne (Vaš syn i brat 1966)
- Me poikamiehet (Živjot takoi paren 1964)
- Päivä Lebjažissa (Iz Lebjažego soobštšajut 1960), lyhytelokuva
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e ”Šukšin, Vasili”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6500. Lähteessä ei syntymä- eikä kuolinpäivää, vain vuodet, kuolinpaikkana Moskova. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
- ↑ a b Elokuvan kulttuurihistoriaa 1960-luvulta nykypäivään – Neuvostoelokuva 1960–70-luvuilla, s. 22 (PDF) utu.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 6.7.2012.
- ↑ Jaak Prozes: Onko Putin vepsäläinen?, s. 134. Tallinna-Kustannus, 2014.
- ↑ von Bagh, Peter: Elokuvan historia, s. 501–502. Otava, 1998 (4. painos). ISBN 951-1-19811-4.
- ↑ Šukšinin elämäkerta Russia-InfoCentre. Viitattu 6.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Prominent Russians: Vasily Shukshin Russiapedia. Viitattu 6.7.2012. (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Paasilinna, Erno: ”Otteita Šukšinin kirjailijakuvasta”, Filmihullu 5/2009.
- Stranius, Pentti: ”Venäjän viimeinen maaseutuohjaaja – Vasili Šukšin: elämä, elokuvaura ja kuolema”, Filmihullu 5/2009.
| ||||||||||||||||||
