Vartaloskanneri
Vartaloskanneri eli henkilöskanneri on röntgentakaisinsirontaan tai mikroaaltotutkaan perustuva kuvantamislaite, jota käytetään aseiden ja räjähteiden etsintään henkilön vaatteiden alta. Laite näyttää kuvattavan henkilön alastomana laitetta käyttävälle henkilölle. Laitetta käytetään useimmiten lentoasemilla, mutta joskus myös juna-asemilla ja oikeuden istuntoihin saavuttaessa. Helsinki-Vantaan lentoasemalla on ollut aiemmin käytössä yksi vartaloskanneri,[1] mutta sen käytöstä on sittemmin luovuttu yksityisyyden loukkaavuuden vuoksi.
Ensimmäisen sukupolven vartaloskannereiden käyttöä turvatarkastuksissa kritisoitiin yksityisyyden loukkaamisesta alastomana näyttämisen takia.[2] Skannerien uudemmat sukupolvet hyödyntävät konenäköalgoritmeihin perustuvaa anomaliadetektointia eikä tutka- tai röntgensirontakuvia ole tarvetta näyttää viranomaisille. Etuna vartaloskannerissa on se, ettei tutkittavaan henkilöön tarvitse koskea. Vartaloskannaus on myös nopeampaa kuin tutkivan henkilön läpikäyminen käsin. Suhtautuminen vartaloskannauksesta kieltäytyvään henkilöön vaihtelee. Joillakin lentoasemilla läpivalaisusta kieltäytyvä henkilö laitetaan perinteiseen käsillä tehtävään tutkimukseen, joillakin häntä kielletään menemästä lennolle.[3]
Röntgensirontaan perustuvien skannerien terveysvaikutuksista on kannettu huolta, sillä röntgensäteily on ionisoivaa säteilyä. Mikroaallot eivät ole ionisoivaa säteilyä.[4] Mikroaaltoja käyttävät skannerit voidaan jakaa passiivisiin ja aktiivisiin skannereihin. Aktiiviset skannerit kohdentavat millimetrisäteilyä kehoon ja mittaavat siitä heijastunutta säteilyä. Passiiviset skannerit perustuvat ihon luonnollisesti lähettämään mustan kappaleen säteilyyn.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Eurooppa alkaa varustaa lentokenttia paljastavilla vartaloskannereilla Yle.fi. 4. tammikuuta 2010. Viitattu 12.1.2011.
- ↑ Vartaloskannerit kohta kymmenillä kentillä Kauppalehti.fi. 8. maaliskuuta 2010. Arkistoitu 11.3.2010. Viitattu 12.1.2011.
- ↑ Kiistelty vartaloskanneri otettiin käyttöön Iltalehti.fi. 1. helmikuuta 2010. Sanoma News. Viitattu 12.1.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Joseph John Bevelacqua: Health Physics: Radiation-Generating Devices, Characteristics, and Hazards, s. 366. John Wiley & Sons. ISBN 9783527694334.
- ↑ Pedro Arezes, João Santos Baptista, Monica Barroso jne.: Occupational Safety and Hygiene III, s. 150. CRC Press. ISBN 9781315692937.