Vanhaenglanninspanieli
| Vanhaenglanninspanieli | |
|---|---|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Englanti,  Iso-Britannia |
| Määrä | kuollut sukupuuttoon |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys |
| Muita nimityksiä | Old English Spaniel |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 8 kg |
| Säkäkorkeus | 36 cm |
| Väritys | punavalkoinen |
Vanhaenglanninspanieli (Old English Spaniel) on sukupuuttoon kuollut englantilainen koirarotu.
Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhaenglanninspanieli oli kevytpainoinen ja hoikkarakenteinen. Sen korkeus oli noin 36 cm ja paino noin 8 kg. Karvapeite oli silkkinen, sileä ja runsas; korvat olivat hyvin hapsuttuneet ja pitkä, typistämätön häntä runsaskarvainen. Väritys oli valkoinen punaruskein merkein; pää oli punainen ja siinä oli valkoinen laukki (valkoinen juova).[1]
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vanhaenglanninspanieli oli aktiivinen ja nopea. Se kykeni taittamaan pitkiä välimatkoja, ollen silti riittävän kevyt kannettavaksi tarpeen vaatiessa.[1]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotua kuvattiin usein 1800-luvun metsästysaiheisissa maalauksissa. Clifford Hubbardin mukaan se oli englanninvesispanielin kautta läheistä sukua niin ikään sukupuuttoon kuolleelle aqualatenspanielille – mutta toisin kuin englanninvesispanielin, sen karvapeite ei ollut kihara. Viimeiset yksilöt tavattiin Norfolkin The Broadsilla ja muissa osissa East Angliaa.[1]