Vanadiinitrioksidi

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Vanadiini(III)oksidi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanadiinitrioksidi
Tunnisteet
CAS-numero 1314-34-7
PubChem CID 518710
Ominaisuudet
Molekyylikaava V2O3
Moolimassa 149,88 g/mol
Ulkomuoto Mustaa kiiltävää jauhetta[1]
Sulamispiste 1 970 °C[2]
Tiheys 4,87 g/cm3[3]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Vanadiinitrioksidi eli vanadiini(III)oksidi (V2O3) on vanadiinin oksidi. Sitä käytetään pääasiassa katalyyttinä. Luonnossa vanadiinitrioksidi esiintyy karelianiittimineraalina[4].

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa vanadiinitrioksidi on mustaa jauhemaista ainetta. Se ei liukene veteen, mutta liukenee happoihin, jolloin muodostuu vihreä liuos. Väri aiheutuu heksa-akvavanadiini(III)kompleksi-ionista ([V(H2O)6]3+). Kyseiset vanadiini(II)liuokset ovat hyvin vahvasti pelkistäviä.[1][5][6]

Vanadiinitrioksidin rakenne muistuttaa korundin kiderakennetta. Kiderakenne muuttuu 160 K (–113 °C) lämpötilassa ja yhdisteen sähkönjohtokyky muuttuu metallimaisesta eristeeksi.[6][5]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanadiinitrioksidia voidaan valmistaa pelkistämällä divanadiinipentoksidia vedyllä tai hiilimonoksidilla tai kuumentamalla vanadiinia divanadiinipentoksidin kanssa.[6][5]

Vanadiinitrioksidia voidaan käyttää katalyyttinä valmistettaessa eteenistä etanolia tai syklohekseenin dehydrauksessa. Yhdisteellä on käyttöä myös metallurgiassa.[7][8][9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 211. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Vanadiinitrioksidin kansainvälinen kemikaalikortti
  3. David R. Lide (päätoim.): CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–93. 84th Edition. CRC Press, 2003–2004. ISBN 0-8493-0484-9. (englanniksi)
  4. Dieter Rehder: Bioinorganic vanadium chemistry, s. 6. John Wiley and Sons, 2008. ISBN 978-0470065099. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2011). (englanniksi)
  5. a b c Catherine E. Housecroft, A. G. Sharpe: Inorganic chemistry, s. 605. Pearson Education, 2007. ISBN 9780131755536. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2011). (englanniksi)
  6. a b c N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 982. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1992. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
  7. Vanadium trioxide Chemical Dictionary Online. Viitattu 19.2.2011. (englanniksi)
  8. John M. Coulson,John Francis Richardson: Chemical engineering, s. 280. Elsevier, 1995. ISBN 978-0-08-041003-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2011). (englanniksi)
  9. Jeanne Mager Stellman: Encyclopaedia of Occupational Health and Safety: Guides, indexes, directory, s. 63.43. International Labour Organization, 1998. ISBN 92-2-109203-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2011). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.