Valotunnus (merenkulku)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Valotunnus merenkulussa on tapa näyttää merenkulun turvalaitteiden valoja niiden erottamiseksi toisistaan.

Kun majakat alkoivat yleistyä jo varhain huomattiin että niiden oli erotuttava toisistaan pimeälläkin.

Pulma oli kauan ratkaisematon kunnes avotulimajakoiden sijaan kehitettiin lyhdyillä varustetut; niihin asennettiin mitä erilaisimpia koneistoja ja verhoja muotoilemaan valoja halutun laisiksi.

Gustaf Dalénin käänteentekevät keksinnöt ratkaisivat pulman lopullisesti; asetyleenivalo oli jo lähtökohtaisesti suunniteltu eri mahdollisuuksille näyttää valoa.

Majakoissa ja valaistuissa merimerkeissä on monta eri mahdollisuutta: kiintovalo, katkovalo, tasarytmivalo, vilkku, pikavilkku, nopea pikavilkku ja morsevalo.

Linjaloistoissa käytetään usein erivärisiä valoja, varsinkin jos kaksi sellaista on niin lähekkäin että on sekaantumisen vaara.

Sektoriloistot näyttävät väylän oikean suunnan valkoisella valolla; jos loistoa kohti ajettaessa valo muuttuu punaiseksi, alus on väylästä vasemmalla ja jos vihreäksi niin oikealla; päinvastaiseen suuntaan ajettaessa värit ovat toisin päin; nämä valosektorit on merkitty karttaan josta myös näkee mikä on väylän nimelliskulkusuunta: mereltä satamaa tai latvavesiä kohti, Suomenlahdella lännestä itään ja Pohjanlahdella etelästä pohjoiseen.

Näin eri turvalaitteet voidaan tunnistaa valonsa perusteella.

Majakoista pidetään erityistä tasaisin välein päivitettävää ajantasaista Loistoluetteloa johon on merkitty tarkasti kunkin turvalaitteen sijainti, mahdollinen kansainvälinen numero, nimi, valon korkeus merenpinnasta, ulkoasu sekä valotunnus; aiemmin oli myös piirroskuva kustakin majakasta sekä tiedot radiomajakoista tai sumumerkinantoasemasta ennen viimemainittujen poistamista.

Myös viitoissa käytetään valotunnusta: pohjoisviitassa tunnus on nopea pikavilkku, itäviitassa kolme väläystä jaksossa, eteläviitassa kuusi nopeaa väläystä ja yksi pitempi sekä länsiviitassa yhdeksän; tämä viittaa muistisääntönä kellotauluun.

Lateraaliviitoissa on niiden väriä vastaavat punainen ja vihreä vilkku.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaj.Erik Löfgren: Veneilijän merenkulkuoppi I - Saaristonavigointi; Suomen Navigaatioliitto 2005