Valopuhelin
Valopuhelin on vapaassa tilassa toimiva optinen viestintäväline, joka on tarkoitettu puheen langattomaan välittämiseen valon kirkkautta säätelemällä. Signaali voi olla analoginen tai digitaalinen, ja aallonpituudet voivat olla lähi-infrapunasta ultraviolettiin.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alexander Graham Bell soitti ensimmäisen langattoman puhelun jo 1800-luvulla heliografin periaatteella toimivan valopuhelimen avulla. Ääni muunnettiin peilin värähtelyksi. Kantama oli vain satoja metrejä, laite iso ja auringonpaiste välttämätön.
Lichtsprechgerät 80 oli natsi-Saksan käytössä toisessa maailmansodassa. Siinä valonlähteenä oli auringon sijasta hehkulamppu, jonka tarkasti fokusoitua ja kohdistettua sädettä suunnattiin äänen tahdissa värähtelevällä prismalla.
Tekniikkaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nykyään valonlähteeksi sopivimpia ovat LED ja laser.
Digitaalisessa muodossa datansiirtonopeuden täytyy olla 5 000–100 000 bittiä sekunnissa, riippuen halutusta äänenlaadusta ja äänen tiedonpakkauksen tiiviydestä ja kehittyneisyydestä.
