Valérie Trierweiler

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valérie Trierweiler (2012)

Valérie Trierweiler, o.s. Massonneau, (s. 16. helmikuuta 1965 Angers, Maine-et-Loire, Ranska) on politiikasta kirjoittava journalisti ja televisiojuontaja[1]. Hän on Paris Match -lehden toimituksen jäsen, ja vuosina 2005–2007 hän juonsi politikan ohjelmia ranskalaisella tv-kanavalla Direct 8.

Vuosina 2005–2014 hän jakoi elämänsä François Hollanden kanssa, joka oli valittu Ranskan presidentiksi vuonna 2012[2]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valérie Massonneau syntyi vaatimattomiin oloihin, hänen isänsä Jean-Noêl Massonneau oli sotainvalidi, joka oli sodan aikana vuonna 1844 eli 12-vuotiaana haavoittunut vakavasti miinan räjähdyksessä. Isä kuolikin jo vuonna 1986, kun Valérie oli 21 vuoden ikäinen.

Ylioppilaaksi päästyään Massonneau opiskeli Pariisissa, ensiksi Nanterren yliopistossa ja sen jälkeen Sorbonnen yliopistossa historiaa ja valtiotiedettä. Siellä hän suoritti yliopistellisen alemman tutkinnon vuonna 1988 poliittisessa communikaatiossaselvennä.[3][4]

Avioitumiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 Valérie avioitui lapsuudenystävänä Frank Thurieaun kanssa. Avioliitto päättyi pikaiseen eroon, ja vuonna 1995 Trierweiler avioitui Paris-Match -lehden toimitussihteerin Denis Trierweilerin kanssa. Heillä on kolme lasta. Vuonna he aloittivat avioeroprosessin, ja vuonna 2010 tuli voimaan lopullinen arvioero. Trierweiler käyttää edelleen toisen aviomiehensä nimeä.[5][6][7] [8]

Trierweiler tutustui François Hollandeen parlamenttivaalien aikana vuonna 1988, kun tämä vielä asui yhdessä Ségolène Royalen kanssa. Heidän suhteensä alkoi vuonna 2007, vaikka Trierweiler oli aiemmassa avioliitossaan vielä vuosia. He julkistivat suhteensä heti Trierweilerin avioeron jälkeen vuonna 2010.[9]

Syyskuussa 2014 Trierweiler julkaisi teoksen Merci pour ce moment, jossa hän syvällisesti käsittelee suhdettaan presidentti François Hollanden kanssa sekä presidentin uutta suhdetta.[10][11][12][13]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lionel Jospin et Jean Glavany, yhteistyössä Valérie Trierweilerin kanssa, Les 60 jours de Jospin, La Martinière, 2002, (ISBN 2-7324-2915-5)
  • Valérie Trierweiler ; François Hollande président : 400 jours dans les coulisses d'une victoire, Le Cherche midi, 2012, (ISBN 978-2-7491-2566-4)
  • Valérie Trierweiler, Merci pour ce moment, Les Arènes, 4 septembre 2014, (ISBN 978-2352043850)
  • Valérie Trierweiler, Le secret d'Adèle, éd. Les Arènes, 2017. (ISBN 9782352046158)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valérie Trierweiler, la femme discrète, Le Point, 24.2.2011
  2. "François Hollande officialise sa séparation avec Valérie Trierweiler". Le Monde 26.1.2014.
  3. "Valérie Trierweiler sort de l'ombre" par Marion Van Renterghem". Le Monde. 21 October 2011.
  4. Jean-François Martin, Valérie, du quartier Monplaisir au palais de l'Élysée?, Maville.com Angers et sa région,‎ 16.1.2012..
  5. Paul Larouturou, Jean-Marie Le Pen attaque François Hollande sur son couple qu'il juge “sulfureux” , europe1.fr, Europe 1, 8 juin 2112.
  6. Mounia Van de Casteele et François Coulon, Valérie Trierweiler, future Première dame europe1.fr, Europe 1, 8 mai 2012
  7. Patrick Vignal, Première dame, un "second rôle" pour Valérie Trierweiler franceinter.fr, France Inter, 3 mai 2012, 16 mai 2012
  8. Bénédicte Lutaud, Qui est Valérie Trierweiler, la femme qui ne veut pas jouer les seconds rôles ? ladepeche.fr, La Dépêche du Midi, 11 mai 2012.
  9. Marie Guichoux<, "De l'ombre à la lumière". Le Nouvel Observateur 20–26 October 2011.
  10. "Valerie Trierweiler suicide attempt", The Guardian 3 September 2014.
  11. Trierweiler publie un livre où se mêlent l'intime et la politique, Le Monde,‎ 3.9.2014.
  12. Catherine Schwaab, Valérie Trierweiler, "Ma vie avec François", Paris Match,‎ 3.9.2014.
  13. Valérie Trierweiler publie un livre sur sa vie à l'Elysé , Libération,‎ 3.9.2014.