Vakuustakavarikko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vakuustakavarikko on pakkokeino, jolla turvataan maksuvelvollisuuden tai menettämisseuraamuksen täytäntöönpano.

Jos on olemassa vaara, että se jota on syytä epäillä rikoksesta tai se, joka voidaan rikoksen johdosta tuomita korvaamaan vahinko tai menettämään valtiolle rahamäärä, pyrkii välttämään sakon, korvauksen tai menetettäväksi tuomittavan rahamäärän maksamista kätkemällä tai hävittämällä omaisuuttaan, pakenemalla tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla, saadaan hänen omaisuuttaan panna hukkaamiskieltoon enintään määrä, joka oletettavasti vastaa tuomittavaa sakkoa, korvausta ja menettämisseuraamusta.

Jos hukkaamiskieltoa ei voida pitää riittävänä saamisen turvaamiseksi, voidaan irtainta omaisuutta panna maksamisen vakuudeksi vakuustakavarikkoon, eli ottaa ulosottomiehen haltuun.

Menettelyä koskevat samat säännöt kuin hukkaamiskieltoa.

Päätöksen vakuustakavarkosta tekee tuomioistuin, yleensä käräjäoikeus. Se päättää vain vakuustakavarikkoon pantavan omaisuuden määrästä, omaisuuden johon toimenpide konkreettisesti kohdistuu, päättää ulosottomies, joka panee päätöksen täytäntöön.