Vagina dentata

Vagina dentata viittaa myytteihin vaarallisista vaginoista. Vagina dentata ilmenee myyttien teemana, joiden yhteinen tekijä on käsitys, jonka mukaan jotkut naiset voivat vaginallaan vangita miehen peniksen, tai jopa kastroimaan ja tappamaan eri keinoin, kuten taikoja, myrkkyjä, teriä tai kehossaan olevia petoja käyttäen. Tällaisia naisia saattoivat myyteissä olla tavalliset ihmiset, kuin myös eri hirviömäiset olennot. Myytti esiintyi esimerkiksi uskonnollisissa ja lääketieteellisissä teksteissä, sekä kansantarinoissa.

1200- ja 1300-lukujen vaihteessa kirjoitettu De secretis mulierum kertoo prostituoitujen ja pelokkaiden naisien asettavan sisäänsä teräviä raudanpaloja, joiden tarkoitus oli vahingoittaa miestä yhdynnässä. Malleus maleficarum vuodelta 1487 kertoo puolestaan noitien varastavan peniksiä. Sen sijaan teos mainitsee että näyt, joiden mukaan noidat keräävät peniksiä linnunpesiin tai ruokkivat niitä, perustuvat paholaisen aiheuttamiin illuusioihin. Mandevillen matkat kertoo kaukaisen saaren kansasta, jonka naiset olivat hengenvaarallisia miehille. Neitsyiden kehossa oli käärmeitä, jotka purressaan saattoivat tappaa miehen. Niinpä aviomiehet palkkasivat hääyönään uskaliaan vapaaehtoisen ja vasta neitsyyden viemisen jälkeen aviomiehen oli turvallista yhtyä vaimoonsa. Teema esiintyy myös Skyllan mytologiassa. Skylla on peräisin antiikin tarinoista ja keskiajalla Skylla kuvattiin usein seireenin kaltaisena naisena Italian ja Sisilian vesillä. Skyllalla oli naisen ylävartalo, delfiinin pyrstö, sekä pedonhampainen kita tai suden kohtu.

Vagina dentatan kautta naisten seksuaalisuus esitettiin uhkana, jota viisaiden miesten olisi syytä välttää. Turvallisia vaihtoehtoja olivat sen sijaan selibaatti tai avioliitto. Teema esiintyy myös uskonnollisessa symboliikassa esimerkiksi kuolemansynteihin, helvettiin ja Antikristukseen liittyen. Kuolemansynneistä teemaan liitettiin erityisesti hehkuma (luxuria) ja ahmattius (gula). Naishahmon suden kita eli sukuelin symboloi ahmattiuden alalajeja häpeämättömyys (impudentie), julkeus (immodestia), hillittömyys (lascivia) ja saastaisuus (immundicia). 1100-luvulla eläneen saksalaisen mystikko Hildegard von Bingenin ylös kirjatuissa näyissä esiintyy puolestaan Äiti kirkko naishahmona, jonka haaravälissä on Antikristuksen pää ja sillä "kamalat, raudanväriset hampaat". Tämän Hildegard tulkitsi tarkoittvan Antikristuksen syntymää kirkon sisällä haureuden ja kyltymättömyyden vallitessa.