Väinö Valvanne

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta V. H. Valvanne)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Väinö Henrik Valvanne ent. Wegelius (10. toukokuuta 18878. maaliskuuta 1919) oli suomalainen teosofi ja kirjailija. Hänen veljensä Hugo Valvanne tuli tunnetuksi suurlähettiläänä. Molempien isä Henrik Eliel Wegelius oli rovasti, valtiopäivämies ja sanomalehden perustaja.

Valvanne aloitti opinnot Turun suomalaisen klassillisessa lyseossa vuonna 1897 josta hän valmistui ylioppilaaksi keväällä 1905. Samana vuonna hän siirtyi Helsingin yliopistoon jossa hän opiskeli mm. kreikkaa ja haaveili kansakoulun opettajan virasta. Valvanne avioitui vuonna 1914 sairaanhoitaja Elina Rutasen kanssa.

Vuoteen 1906 mennessä Valvanne oli tutustunut teosofiaan, joka oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen ja jonka myötä hän aloitti teosofisen työskentelyn Pekka Ervastin ja muiden seuran jäsenten kannustamana.

Hän toimi Tietäjän toimitussihteerinä vuosina 1906−1914, suomentaen myös paljon kirjoituksia lehteä varten. Hän kirjoitti myös 138 artikkelia nimimerkillä V.H.V. ja 11 artikkelia nimillä Väinämö, E. Vento, Vesa, Vesanto, Subhadatta ja Eräs. Lisäksi hän kirjoitti 45 lyyrillistä proosaa nimimerkillä –e.

Valvanne tuli tunnetuksi myös teosofisen kirjallisuuden kääntäjänä. Kreikan kielen tuntijana hän suunnitteli Ervastin kanssa mm. Uuden testamentin kääntämistä. Suunnitelma jäi kuitenkin toteutumatta Valvanteen sairastuttua vuonna 1915 lavantautiin jonka myötä hänellä diagnosoitiin myös tuberkuloosi. Sairastumisestaan huolimatta hän perusti vuonna 1916 Uus-uskonnollisen kustannusliikkeen Hyvinkäälle. Tämän kustannusliikkeen tarkoituksena oli julkaista etupäässä Idän Tähden kirjallisuutta mutta se muutettiin pian osakeyhtiöksi ja liitettiin Kustannusosakeyhtiö Tietäjään.

Valvanne oli innokas Idän Tähden aatteen kannattaja ja kuului Willie Angervon julkaiseman Idän Tähti -lehden toimitukseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietäjän Aarteisto III, Ruusu-Ristin Kirjallisuusseura ry., Turku 1956. Sivut 554-555.

Bibliografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Teosofia ja H. P. Blavatsky. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1910.
  • Kristinuskon alkuperäinen oppi elämästä ja kuolemasta, osa 1: Kristinuskon opin ydin. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1911.
  • Onko Kristus historiallinen todellisuus? Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1912.
  • Idän tähti. Teosofinen kirjakauppa, Joensuu 1913.
  • Kristinuskon alkuperäinen oppi elämästä ja kuolemasta, osa 2: Tuonpuoleiset vertaukset. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1913.
  • Tähtikuvion selitys. Tekijä, Hyvinkää 1916.
  • Risti ja seppele: kristillistä vertauskuvastoa. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1916.
  • Kirkko ja uskonto / pastori Mömmön "Uskonnollisten ajankysymysten" johdosta Väinö H. Valvanne. Uususkonnollinen kustannusliike, Hyvinkää 1916.
  • Uusi uskonto. Uususkonnollinen kustannusliike, Hyvinkää 1916.
  • Mitä teosofit sodasta sanovat. Tietäjä, Helsinki 1918.
  • Joka miehen filosofiaa. Tietäjä, Tampere 1920.
  • Mikä on elämän tarkoitus? V. Angervo, Helsinki 1932.

Käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Annie Besant: Kristinuskon salainen puoli eli vähemmät mysteriot. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1908.
  • Michael Wood: "Häijy koira" Keijukaisten lahja: kaksi kertomusta. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1909.
  • Edward Bulwer-Lytton: Zanoni: yli-ihmisen elämäntarina. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1909.
  • Helena Petrovna Blavatsky: Salainen oppi: tieteen, uskonnon ja filosofian yhdistelmä. Osa: 1: Maailman synty. Teosofinen kirjakauppa, Joensuu 1910.
  • Prinsessa, Seitsemän sakramenttia ja niiden salainen merkitys. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1910.
  • C.W. Leadbeater: Luonnonhenget. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1910.
  • Swami Vivekananda: Mestarini. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1912.
  • Jiddu Krishnamurti: Kasvatustyö palveluksena. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1912.
  • Annie Besant & C.W. Leadbeater: Ihminen: mistä ja miten?: selvänäköisiin tutkimuksiin perustuva kuvaus. Teosofinen Kirjakauppa, Tampere 1913.
  • Irving S. Cooper: Kehityksen laki. Teosofinen kirjakauppa, Helsinki 1917.
  • Irving S. Cooper: Suuri heräymys. Uus-uskonnollinen kustannusliike, Tampere 1917.
  • Helena Petrovna Blavatsky: Kirkon ja vapaamuurariuden juhlamenojen juuret. Tietäjä, Viipuri 1924.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antti Harmainen: Valvanne, Väinö (1887 - 1919) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 15.1.2010 (päivitetty 5.5.2011). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.