Värilämpötila

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vasemmassa valaisinpylväässä on värilämpötilaltaan päivänvaloa vastaava noin 5000 K polttimo. Oikeanpuoleisessa valaisimessa on käytetty alle 3000 K polttimoa.

Värilämpötila (engl. color temperature) on valkoiseksi käsitetyn valon, kuten auringonvalon ja lamppujen valojen mitattava ominaisuus. Värilämpötilan yksikkö on kelvin. Värilämpötila on sellaisen mustan kappaleen lämpötila, jonka säteilemä valo vastaa tarkasteltavaa valoa. Esimerkiksi tähden tai hehkulampun voidaan katsoa olevan likimäärin mustia kappaleita, joten niiden säteilemän valon värilämpötila on sama kuin niiden oma lämpötila. Muunlaisen valonlähteen, esimerkiksi loisteputken tai valkoisen LEDin, värilämpötila määritetään vertailemalla sen valoa mustan kappaleen säteilyyn ja etsimällä ihmisen värinäön kannalta valoa parhaiten vastaava mustan kappaleen säteilylämpötila. Voimakkaasti värillisellä valolla ei ole värilämpötilaa.

Maan pinnalle saapuvan auringonvalon värilämpötila muuttuu jatkuvasti päivän aikana ilmakehän sinistä valoa sirottavan vaikutuksen vuoksi. Värilämpötilan noustessa valon väri muuttuu punaisesta (2000 K) siniseksi (12 000–18 000 K). Ihminen näkee värilämpötiloja n. 2790–11 000 kelvinin välillä.

Arkikielessä ja markkinoinnissa keltaiseen vivahtavia välonlähteitä kutsutaan "lämpimiksi" ja sinertäviä "viileiksi" tai "kylmiksi".selvennä Kuitenkin keltasävyisen valonlähteen varsinainen värilämpötila on matalampi kuin sinisävyisen. Toisaalta lämpösäteilyn eli infrapunan värilämpötila on alle 1000 K.[1]

Keinovalon värilämpötila otetaan huomioon, kun tila valaistaan sisustukseen ja tavoiteltuun tunnelmaan sopivalla tavalla. Tavallisen hehkulampun värilämpötila on 2700 K ja halogeenilampun noin 3000 K. Kotikäytössä suositaan yleensä matalahkon värilämpötilan lamppuja, koska niiden valo koetaan kodikkaan miellyttäväksi. Julkisissa tiloissa tavanomaisia ovat valkoisemmat 4000 K loistelamput. Päivänvalolampuiksi nimitetään lamppuja, joiden värilämpötila on yli 5000 K.

Color temperature.svg

Valokuvauksessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Värilämpötila on erityisen relevantti ilmiö valokuvauksessa, koska jos valokuvan värit halutaan tallentaa halutulla tavalla, on ympäristön valojen värilämpötila otettava huomioon ja valokuvauslaitteistoa säädettävä sen mukaan. Digitaalikameroissa tämä tapahtuu yleensä toiminnolla valkotasapaino (engl. white balance), joka voidaan määrittää valitsemalla yksi esiasetuksista (esimerkiksi suora auringonvalo, keinovalo), antamalla kelvinarvo käsin tai antaa kameran säätää valkotasapaino automaattisesti. Kameran automaattinen valkotasapaino toimii luotettavasti yleensä 4200–8000 kelvinin rajoissa.

Filmille kuvatessa voidaan valita kahden erityyppisen filmin väliltä: toinen soveltuu suorassa auringonvalossa (5600 K) ja toinen keinovalossa (engl. tungsten light, 3200–3400 K) kuvaamiseen. Tästä eteenpäin värilämpötilan hallitseminen tapahtuu objektiivin eteen asennettavilla suotimilla, jotka tosin vähentävät kameraan tulevan valon määrää.

Kaikille kameroille yhteinen riesa on kuitenkin valokuvattava ympäristö, jossa esiintyy värilämpötilaltaan rajusti vaihtelevia valonlähteitä (esimerkiksi huone, johon sisävalaistuksen lisäksi paistaa suora auringonvalo). Valkotasapaino tai värilämpötila voidaan säätää vain yhdelle valotyypille, joten muut valolähteet saattavat näkyä lopullisessa kuvassa värillisenä. Jotkut filmityypit (pääasiassa elokuvafilmit, kuten esimerkiksi Fuji Reala 500D) on kehitetty sietämään tällaisia kuvaustilanteita tavallisia filmejä paremmin.

Värejä esitettäessä punaisten, vihreiden ja sinisten väripisteiden keskinäistä suhdetta voidaan muuttaa näytön väriasetuksista.

Digitaalikameroiden näytön värisävyä voidaan säätää punaisen ja sinisen välillä.

White Point Temperature[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

White Point Temperature eli valkoisen pisteen värilämpötila on näytön värilämpötilasta kertova, vaihdettava referenssipiste, joka määrittelee pikselin valkoisen värin RGB-pisteiden yhteisvaikutuksena. Valkoisen pisteen värilämpötila vaihtelee 5000–9300 K välillä. Alhainen luku näkyy näytössä punaisuutena, korkea luku sinisyytenä. Useimmat ammattilaiset vertailevat originaalia ja vedosta 5000 K valossa. Painojälkeä vedokseen vertaillaan D50 standardin (5000 kelviniä) valossa ja CRI-indeksin olisi oltava yli 90. Aikaisempi suositus vedostarkkailuun oli 6500 kelviniä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lights and Colours Viitattu 25.11.2010. (englanniksi)