Väittely
Väittely tai debatti on formaali, interaktiivinen argumentointimenetelmä. Tällainen väittely noudattaa tiettyjä sääntöjä ja se on kurinalaista[1]. Arkikielessä väittely tarkoittaa sanallista kiistaa, debattia tai polemiikkia[2].
Dialektiikka on oppia väittelytaidosta. Väittely on vanha opetusmenetelmä, jota käyttivät antiikin Kreikassa muun muassa sofistit, Sokrates, Platon, Aristoteles ja roomalaiset reetorit.[1] Sokrateen oma dialektinen kysely- ja opetusmenetelmä tunnetaan nimellä sokraattinen menetelmä.
Keskiajan yliopistoissa erilaiset määrättyä muotoa noudattavat disputaatiot olivat keskeinen opetusmenetelmä. Nykyäänkin yliopistoissa jatkotutkintoa suorittavat opiskelijat puolustavat väitöskirjassa esittämiään tieteellisiä tuloksia väitöstilaisuudessa.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Heikkilä, Pertti & Rönkkö, Marju: Väittely Opetusmenetelmät opetuksen monipuolistajina. Oulun seudun ammattikorkeakoulu. Viitattu 8.4.2010.
- ↑ ”Väittely”, Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2007.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta Väittely Wikisitaateissa- Väittelyn viisi virhettä, Media- ja digitaidot Yle Areena, Yle.fi
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kurki, Leena & Tomperi, Tuukka: Väittely opetusmenetelmänä. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura, 2011. ISBN 978-952-5503-53-1.
- Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (toim.): Argumentti ja kritiikki: Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Helsinki: Gaudeamus, 1998 (7. painos 2007). ISBN 951-662-738-2.