Uuno J. Peusa
Uuno Jonas Peusa (29. syyskuuta 1902 Pietari – 6. maaliskuuta 1996 Järvenpää) oli suomalainen opettaja ja koulunjohtaja, joka sai maanviljelysneuvoksen arvonimen.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Peusan vanhemmat olivat liikemies, tilanomistaja Juho Peusa ja Eeva Lenkkeri ja puoliso vuodesta 1930 Elvi Elisabeth Väätäinen. Kauppaneuvos Jonas Peusa oli hänen setänsä. Uuno Peusa tuli ylioppilaaksi Viipurissa vuonna 1923 ja valmistui agronomiksi ja maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1930. Hän oli valmistuttuaan ensin Maatalouskoelaitoksen ylimääräinen assistentti ja toimi sitten opettajana maamieskoulussa Parikkalassa. Peusa suoritti kasvatusopin arvosanan vuonna 1931 ja antoi opettajan virkaan vaaditut opetusnäytteet vuonna 1934.[1]
Maatalousnormaalikoulun lehtoriksi Peusa siirtyi vuonna 1936, mutta oli kuitenkin kansanhuoltoministeriön osastosihteeri 1942–1944 ja toimistopäällikkö 1945–1946. Maatalousnormaalikoulun johtaja ja koulutilan hoitaja hänestä tuli vuonna 1950 ja rehtori vuonna 1960, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1966. Maanviljelysneuvoksen arvonimen Peusa sai vuonna 1964. Peusalla oli muun ohella useita kunnallisia, seudullisia ja opetusalan luottamustehtäviä. Hänet tunnettiin myös maatalouskoulujen oppikirjojen laatijana.[1][2][3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fysiikan oppikirja alempia maatalouskouluja varten, 1938
- Luonnonopin alkeet alempia maatalouskouluja varten, 1945
- Kotieläinanatomian sarjan selitykset, 1945
- Maamiehen kemia alempaa maatalousopetusta varten, 1947
- Maatalouden mittausoppia, 1949
- Laskuoppi maataloudellisia kouluja varten, 1952, Antti Heilimo, Uuno J. Peusa
- Kemian ja fysiikan työkirja maatalousoppilaitoksia varten, 1968, Uuno J. Peusa, Heikki Väyrynen
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Uuno J. Peusa Biografiasampo. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Kuka kukin on 1954, s. 644. Viitattu 5.5.2022.
- ↑ Ihmiset. Kuolleet. Maanviljelysneuvos Uuno J. Peusa. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 16.4.1996. Viitattu 5.5.2022.