Uuden-Kaledonian kansanäänestys itsenäisyydestä 2018

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uuden-Kaledonian kansanäänestys itsenäisyydestä 2018

"Haluatko Uuden-Kaledonian saavuttavan täyden suvereniteetin ja tulevan itsenäiseksi?"
fr."Voulez-vous que la Nouvelle-Calédonie accède à sa pleine souveraineté et devienne indépendante?"

(1) Kyllä
(2) Ei

Sijainti Uuden-Kaledonian lippu Uusi-Kaledonia
Ajankohta 4. marraskuuta 2018
Tulokset
Kyllä
  
43,33%
Ei
  
56,67%
Tulokset vaalipiireittäin
Resultats par communes référendum Nouvelle Calédonie 2018.png
  Kyllä
  Ei

Uudella-Kaledonialla järjestettiin kansanäänestys itsenäistymisestä 4. marraskuuta 2018. Alue kuuluu tällä hetkellä osaksi Ranskan tasavaltaa ja sille on laaja autonomia sekä erillinen kappale Ranskan perustuslaissa.

Taustoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uusi-Kaledonia on kuulunut virallisesti Ranskalle vuodesta 1853 ja aluksi siirtokunta tuotiin vankeja. Separatistiset liikkeet ovat ottaneet väkivaltaisesti yhteen Ranskan saarella olevien sotilasjoukkojen kanssa 1980-luvulla.[1].

Ranska ja Uuden-Kaledonian paikallinen väestö, kanakit, pääsivät sopimukseen (ns. Nouméan sopimus) itsenäisyyskysymyksestä järjestämällä kansanäänestyksen vuonna 1998.[1][2]

Vuoden 2018 kansanäänestys oli ensimmäinen osa kolmen äänestyksen sarjaa, joissa selvitetään Uuden-Kaledonian halua itsenäistyä Ranskasta. Seuraavat äänestykset järjestetään 2020 ja 2022. Mikäli enemmistö kannattaa itsenäisyyttä yhdessäkin äänestyksessä, saarella aloitetaan itsenäistymisprosessi yhteistyössä Pariisin kanssa.

Varsinkin kanakkien keskuudessa koetaan syrjintää johtuen keskivertoväestön huonoista palkoista verrattuna Ranskan paikallisiin virkamiehiin sekä korkeista elintasokustannuksista. Uuden-Kaledonian tärkein vientituote on nikkeli, josta itsenäisyyden kannattajat toivovat taloudellista vetoapua itsenäiselle Uudelle-Kaledonialle.[3].

Äänioikeus ja äänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden-Kaledonian väestöstä 39,1% on kanakkeja, 27,1% eurooppalaisia ja 33,8% muita polyneesialaisia.[2]

Äänestäminen valtakirjalla oli mahdollista, mikäli äänioikeutettu henkilö ei pystynyt itse äänestämään esim. sairautensa tai työnsä puolesta, tai mikäli tämä ei ollut alueella.[2]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansanäänestyksen tulokset[4]
Äänet Kannatus
Kyllä 60 199 43,33%
Ei 78 734 56,67%
Hyväksytyt äänet 141 099 100%
Hylätyt äänet 2 166
Rekisteröityneet äänestäjät 174 165
Äänestysaktiivisuus 81,01%

Koska enemmistö äänesti ei, itsenäisyysprosessia ei aloiteta. Äänet jakautuivat melko vahvasti etnisten linjojen mukaan kanakkien äänestäessä itsenäisyyden puolesta ja ranskalaisten sitä vastaan.[5]

Nouméan sopimuksen mukaan kansanäänestyksiä tulee järjestää vielä kaksi vuoden 2022 loppuun mennessä. Seuraava kansanäänestys pidetään 6. syyskuuta 2020.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hirvonen, Saara: Pieni Uusi-Kaledonia äänestää itsenäisyydestä – saarelaiset ottavat kantaa Ranskasta irrottautumiseen YLE Uutiset. 4.11.2018. Viitattu 16.2.2020.
  2. a b c Bariéty, Aude: Nouvelle-Calédonie : 5 questions sur le référendum Le Figaro. 4.11.2018. Viitattu 16.2.2020. (ranskaksi)
  3. New Caledonians poised to cast long-awaited vote on independence from France France24. 1.11.2018. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
  4. Résultats définitifs (pdf) 7.11.2018. Les services de l'État en Nouvelle-Calédonie. Viitattu 16.2.2020. (ranskaksi)
  5. New Caledonia 'voted largely along ethnic lines' in independence referendum France24. 4.11.2018. Viitattu 16.2.2020. (englanniksi)
  6. Le deuxième referendum 2020. Les services de l'État en Nouvelle-Calédonie. Viitattu 16.2.2020. (ranskaksi)