Uti possidetis

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Uti possidetis (lat. hallussasi olevat) on kansainvälisessä oikeudessa käytetty periaate, jonka mukaan konfliktin päättävät osapuolet pitävät konfliktin aikana valloittamansa alueet ja muun omaisuuden, ellei esimerkiksi tulitaukosopimuksessa määritellä toisin.[1]

Historiallisesti periaatetta on sovellettu, kun sotaa käyneelle osapuolelle on haluttu antaa laillinen oikeus pitää sodassa valloittamansa alue. Periaatetta sovellettiin ensimmäisen kerran roomalaisessa oikeudessa ratkaisemaan kansalaisten, kuten esimerkiksi naapureiden välisiä rajakiistoja.[1] Valtioiden välisissä rajakiistoissa sitä on käytetty esimerkiksi Saksan–Ranskan sodan rauhanteossa vuonna 1871, kun voittajaosapuoli Preussi liitti Elsass-Lothringenin alueisiinsa.

Uti possidetisin vastatermi on status quo ante bellum, jota noudatettaessa osapuolet palaavat ennen sotaa vallinneeseen tilanteeseen, eikä kumpikaan osapuoli hyödy sodasta alueellisesti, taloudellisesti tai poliittisesti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Radan, Peter: The break-up of Yugoslavia and international law. Routledge, 2002. ISBN 0415253527.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Radan 2002, s. 68–76.