Uti possidetis

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Uti possidetis (lat. hallussasi olevat) on kansainvälisessä laissa käytetty periaate, jonka mukaan konfliktin päättävät osapuolet pitävät konfliktin aikana valloittamansa alueet ja muun omaisuuden, ellei esimerkiksi tulitaukosopimuksessa määritellä toisin.[1]

Historiallisesti periaatetta on sovellettu, kun sotaa käyneelle osapuolelle on haluttu antaa laillinen oikeus pitää sodassa valloittamansa alue. Periaatetta sovellettiin ensimmäisen kerran roomalaisessa oikeudessa ratkaisemaan kansalaisten, kuten esimerkiksi naapureiden välisiä rajakiistoja.[1] Valtioiden välisissä rajakiistoissa sitä on käytetty esimerkiksi Saksan–Ranskan sodan rauhanteossa vuonna 1871, kun voittajaosapuoli Preussi liitti Elsass-Lothringenin alueisiinsa.

Uti possidetisin vastatermi on status quo ante bellum, jota noudatettaessa osapuolet palaavat ennen sotaa vallinneeseen tilanteeseen, eikä kumpikaan osapuoli hyödy sodasta alueellisesti, taloudellisesti tai poliittisesti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Radan, Peter: The break-up of Yugoslavia and international law. Routledge, 2002. ISBN 0415253527.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Radan 2002, s. 68–76.