Käyttäjä:Fisuaq

Babylon fi Tämän käyttäjän äidinkieli on suomi. en-2 This user is able to contribute with an intermediate level of English. sv-1 Denna användare har baskunskaper i svenska. Etsi käyttäjien kieliä
Tällä käyttäjällä on seulojan oikeudet suomenkielisessä Wikipediassa. (katso käyttäjän oikeudet) Tämä käyttäjä on ollut Wikipediassa 17 vuoden ja 22 päivän ajan.
Tämä on päätunnus käyttäjälle Abilation. Toinen on 481l471ON. vaihtoehtoinen tunnus.

”	Fysiikan – eli onko se oikeassa vai ei – lisäksi isäni opetti minut muun muassa olemaan kunnioittamatta tiettyjä asioita. Esimerkiksi kun olin pikkupoika, hän nosti minut polvelleen ja näytti minulle New York Timesin rotogravyyrejä, nelivärisiä painokuvia, jotka olivat juuri tulleet lehtiin. Kerran katselimme paavin kuvaa ja hänen edessään kaikki kumarsivat. Isäni sanoi ”Katso noita ihmisiä. Tässä seisoo yksi ihminen ja kaikki muut kumartavat häntä. Miksi? Tämä on paavi” Hän vihasi paavia (Jos kuvassa oli kenraali hän mainitsi epoletit. Aina hän korosti pukua, univormua, asemaa.) ”Mutta, hän sanoi, ”tällä ihmisellä on samat ongelmat kuin kaikilla muilla. Hän syö päivällistä hän käy WC:ssä. Hän on ihminen” (Isäni oli muuten univormubisneksessä, joten hän tiesi miten univormuun pukeutunut ihminen eroaa sellaisesta, joilla ei ole univormua. Hänen mielestään he olivat samanlaisia.	”
– Feynman, Richard P.: "Mitä siitä, mitä muut ajattelevat?": lisää kummallisen tyypin seikkailuja, s. 19-20. Suomentanut Pietiläinen, Kimmo. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa,, 1998. ISBN 951-9269-91-6.

Päätöksenteko epävarmuuden vallitessa Tehtäessä päätöksiä epävarmuuden vallitessa keskeiseksi ongelmaksi muodostuu käytettävissä olevien arvioiden, laskelmien ja ennusteiden luotettavuus. Ennusteisiin liittyvä epävarmuus onkin usein syy välttää asioihin puuttumista tai siirtää seurauksiltaan epävarmoja toimenpiteitä myöhemmäksi. Ongelma on tuttu suhdannepolitiikasta: väärien ennusteiden perusteella voidaan käynnistää toimenpiteitä, jotka ovat omiaan vahvistamaan suhdannevaihteluita sen sijaan, että ne niitä tasoittaisivat. Toinen viime vuosina paljon pohdittu, mutta tieteellisesti huonosti tunnettu ”hiipivä” ongelma on uhka maapallon lämpötilan kohoamisesta. Kuinka pitäisi suhtautua uhkakuvaan, jonka toteutumisen liittyy paljon epävarmuutta ja vuosikymmenien viipeitä toimenpiteiden ja niiden vaikutusten välillä? Yksi vaihtoehto olisi odottaa ja katsoa sekä kerätä uutta tietoa. Koska lämpenemisen estäminen vaatii toimenpiteitä jo ennen kuin ehdotettujen toimenpiteiden vaikutuksista ollaan yksimielisiä, ei tämä ratkaisu ole välttämättä oikea. Lämpenemistä onkin ryhdytty torjumaan monin tavoin muun muassa erilaisin kansainvälisin sopimuksin. Lämpeneminen toteutuu näillä näkymin jonkin asteisena ja tämän vuoksi pohditaan myös varautumista uusiin uhkakuviin. Tulevaan hyvinvointiimme vaikuttavia päätöksiä joudutaan siis tekemään merkittävän epävarmuuden vallitessa. Onkin aivan normaalia, että jälkikäteen voidaan todeta, että jokin muu päätös olisi sittenkin ollut parempi. Tällainen rationaalisen virhepäätöksen mahdollisuus on kuitenkin hyväksyttävä. Puutteellisen tiedon varassa aikanaan tehtyjä järkeviä päätöksiä kritisoidaan julkisuudessa usein tavalla, joka osoittaa, etteivät kaikki – eivät edes huippututkijatkaan – ole sisäistäneet tätä päätöksenteon liittyvää traagista väärässä olemisen taipumusta. Tällaista ”populistista” kritiikkiä kuvaa hyvin paljon siteerattu Konsta Pylkkäsen viisaus: ”Kaikista paras ja imelin viisauden laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan” Väärässä olemisen pelko voi joskus lamauttaa päätöksentekijän. Näin käy varsinkin tilanteessa, jossa päätösvaihtoehdot tuntuvat yhtä hyviltä, mutta ovat kovin erilaisia. Kumpaa kahdesta vaihtoehtoisesta samannäköisestä tiestä on lähdettävä kulkemaan on käytännössä usein esiintyvä, todella vaikea päätöksenteko-ongelma. Päätös on kuitenkin pakko tehdä: Buridanin päättämättömän aasin kohtalo – kuolla kahden yhtä houkuttelevan heinäsuovan väliin – ei sekään houkuttele. Päätöksentekoon liittyvää epävarmuutta on usein vaikea ymmärtää ja hyväksyä toiminnan lähtökohdaksi. Aivan liian usein ennusteiden käyttäjät haluaisivat saada käyttöönsä yksinkertaisempia ennusteita kuin on järkevää tehdä. Hyvä esimerkki on suhdanne-ennusteet, joiden luotettavuudesta vallitsee liian ruusuinen kuva. Yhteiskuntatieteiden arvostus on kärsinyt siitä, että alan edustajilla on mahdollisuus ja ehkä taipumuskin esittää yksinkertaistettuja ennusteita, jotka asioihin liittyvän luontaisen epävarmuuden vuoksi harvoin osuvat kohdalleen. Ennustajien maine ei ole syyttä kyseenalainen. Lähteet