Unkarin palatiini
Palatiini (unk. nádor tai nádorispán, lat. palatinus tai comes palatinus) oli Unkarissa vanhan valtiolaitoksen aikana ylhäisin magnaatti, joka oli kuninkaan sijainen ja välittäjänä hänen ja kansan välillä, myös oikeudenhoidon johtajana. Palatiinin arvon perusti tiettävästi jo Tapani I saksalais-frankkilaisen palatsi- eli pfalzkreivin mallin mukaan. 1100-luvulta lähtien palatiini ei enää ollut vain hovivirkamies vaan hallitsijan jälkeen valtakunnan korkein viranhaltija, joka 1200-luvulta lähtien edusti valtakunnan ylimystöä myös kuningasta vastaan. Vuodesta 1790 lähtien palatiinina toimivat Habsburg-hallitsijasuvun arkkiherttuat. Unkarin vallankumouksen 1848 jälkeen palatiinin virka jäi täyttämättä, ja Itävalta-Unkarin valtiosopimuksen yhteydessä 1867 palatiinin jäljelle jääneet tehtävät siirrettiin Unkarin pääministerille.[1][2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tietosanakirja / 7. Oulun tuomiokunta-Ribes
- ↑ Zoltán Fallenbüchl: Magyarország főméltóságai, s. 21–22. Budapest: Maecenas, 1988. ISBN 978-963-02-5536-3