Ulrich Nitzschke
| Ulli Nitzschke | |
|---|---|
.jpg) Ulrich Nitzschke, 1955. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Ulrich Nitzschke |
| Syntynyt | 25. heinäkuuta 1933 Quedlinburg, Saksi-Anhalt, Saksa |
| Kuollut | 27. maaliskuuta 2013 (79 vuotta) Chemnitz, Saksa |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Nyrkkeilijä | |
| Painoluokka | raskassarja |
| Kätisyys | oikea |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 30 |
| Voitot | 23 |
| – tyrmäysvoitot | 15 |
| Tappiot | 6 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Itä-Saksa
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Varsova 1953 | 81 kg | |
 Hopeaa |
Länsi-Berliini 1955 | 81 kg | |
Ulrich "Ulli" Nitzschke (25. heinäkuuta 1933 Quedlinburg, Saksi-Anhalt, Saksa – 23. heinäkuuta 2013 Chemnitz, Saksa) oli saksalainen nyrkkeilijä. Hän voitti amatöörien Euroopan-mestaruuden vuonna 1953 sarjassa alle 81 kg.
Amatööriura Itä-Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nitzschken ura kotiseudullaan Saksi-Anhaltissa eteni nopeasti niin, että hänestä tuli 17-vuotiaana vuonna 1951 Saksi-Anhaltin ja Itä-Saksan nyrkkeilymestari keskiraskaassa eli alle 75 kg:n sarjassa. Samana vuonna hän kilpaili Maailman nuorisofestivaalien nyrkkeilykisoissa Itä-Berliinissä ja voitti sarjansa.[1]
Seuraavana vuonna hän nousi sarjaa ylemmäs kevyeen raskaaseen eli alle 81 kg:n sarjaan. Samalla hän siirtyi edustamaan ensin BSG Motor Ost Halle- ja myöhemmin SC Wissenschaft Halle -seuroja. Valmentajina oli muun muassa entinen raskaansarjan ammattinyrkkeilijä Arno Kölblin. Samana vuonna käytyihin Helsingin olympialaisiin Nitzschkellä ei ollut mahdollisuutta osallistua, koska itäsaksalaisilla ei vielä silloin ollut osallistumisoikeutta olympialaisiin.lähde?
Vuosi 1953 oli Nitzschken todellinen menestysvuosi, sillä Itä-Saksan mestaruuden lisäksi hänestä tuli Euroopan mestari, kun hän Varsovassa käydyissä kisoissa kukisti Unkarin Szabon ja välierissä Länsi-Saksan Helmut Pfirrmannin sekä loppuottelussa kisojen isäntämaan Puolan Tadeusz Grzelakin.[2] Myöhemmin kesällä 1953 Nitzschke voitti Bukarestin Kansainvälisten Nuorisofestivaalien kevyessä raskaassa sarjassa pistein jälleen Puolan Tadeusz Grzelakista.[3] Seuraavana vuonna hän kilpaili pääosin ylemmässä eli raskaassa sarjassa voittaen Itä-Saksan mestaruuden ja muutamia maaotteluita.
Helmikuussa 1955 itäsaksalaisjoukkue, johon myös Nitzschke kuului, otteli Suomessa. Nitzschken vastustaja raskaan sarjan ottelussa oli Ilkka Koski, joka tyrmäsi Nitzschken 1. erässä.[4]
Vuonna 1955 pidetyissä EM-kisoissa Länsi-Berliinissä Nitzschke eteni jälleen loppuotteluun voitoilla Unkarin Ferenc Szilvasista, Neuvostoliiton liettualaisesta Romualdas Murauskasista ja Italian Ottavio Panunzista. Loppuottelussa Länsi-Saksan Erich Schöppner kukisti kuitenkin Nitzschken pistein.[5] Seuraavana vuonna Nitzschke valittiin karsintojen jälkeen yhteissaksalaiseen olympiajoukkueeseen Melbournen olympialaisiin. Olympialaisissa hän otteli kuitenkin raskaassa sarjassa, mutta hävisi heti ensimmäisen ottelunsa pistein italialaiselle Giacomo Bozzanolle.[6]
Vuosi 1957 oli jälleen EM-kisavuosi. Tällä kertaa kisat pidettiin Tšekkoslovakian Prahassa. Raskassarjalaisena Nitzschken ensimmäinen vastustaja oli Ranskan Leon Labaj, jonka hän voitti keskeytyksellä 3. erässä. Seuraava vastustaja oli Neuvostoliiton yli satakiloinen Andrei Abramov, joka voitti Nitzschken niukasti pistein 3–2.[7]
Seuraavana vuonna 1958 Nitzschke tuomittiin liikennerikkomuksesta neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Hän loikkasi 15. elokuuta 1958 Länsi-Berliiniin.lähde?
Ura ammattilaisena Länsi-Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siirryttyään länteen Nitzschke kirjoitti heti ammattilaissopimuksen ja otteli jo lokakuussa 1958 ensimmäisen ammattilaisottelun vastustajanaan Bobby Warmbrunn, jonka hän voitti tyrmäyksellä 4. erässä. Sen jälkeen seurasi runsaan vuoden aikana 12 voittoa. Tunnetuimpia vastustajia tällöin olivat saksalainen Hans Friedrich, ranskalainen Francis Magnetto ja Suomen olympiamitalisti Ilkka Koski, jonka hän tyrmäsi ensimmäisessä erässä.[8]
Seuraava vastustaja helmikuussa 1960 oli Eurooppaan nyrkkeilemään tullut olympiavoittaja Pete Rademacher, joka tyrmäsi Nitzschken seitsemännessä erässä. Sen jälkeen tuli muutamia voittoja, mutta vuoden 1960 lopulla ja 1961 alussa tuli kolme peräkkäistä tappiota nimekkäimpänä vastustajana saksalainen Albert Westphal. Seuraavaksi tuli voitto entisestä italialaisesta Euroopan-mestarista Franco Cavicchista. Nitzschke jatkoi uraansa aina tammikuuhun 1963. Takana oli tällöin 30 ammattilaisottelua ja niissä 23 voittoa.[8]
Uran jälkein toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nitzschke siirtyi uransa jälkeen turkistuotteiden myyntiedustajaksi, mutta vuonna 1967 Berliinissä tapahtuneen vakavan liikenneonnettomuuden jälkeen hän siirtyi sairauseläkkeelle.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 3. World Festival of Youth and Students – Berlin, GDR, August 7–11, 1951 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 24.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 10. European Championships – Warsaw, Poland, May 18–24 1953 amateur-boxing.strefa.pl. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 24.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 4. World Festival of Youth and Students – Bucharest, Romania, August 8–14, 1953 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 24.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Mitä tapahtui urheilussa 1955 Suomen Urheilutietäjät ry. Viitattu 24.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 11. European Championships West Berlin, FRG May 27 – June 5, 1955 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 24.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Ulli Nitzschke sports-reference.com. Arkistoitu 17.4.2020. Viitattu 24.9.2018.
- ↑ 12. European Championships – Prague, Czechoslovakia, May 25 – June 2 1957 amateur-boxing.strefa.pl. Viitattu 24.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Ulli Nitzschke boxrec.com. Viitattu 24.9.2018. (englanniksi)