USS Monadnock (1863)
| USS Monadnock | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Boston Navy Yard, Charlestown, Massachusetts |
| Kölinlasku | 1862 |
| Laskettu vesille | 23. maaliskuuta 1863 |
| Palveluskäyttöön | 4. lokakuuta 1864 |
| Poistui palveluskäytöstä | 30. kesäkuuta 1866 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 3 400 t |
| Pituus | 78,79 m |
| Leveys | 16,08 m |
| Syväys | 3,86 m |
| Nopeus | 9 solmua |
| Miehistöä | 150 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 4 × Dahlgren SB 15" -tykkiä |
USS Monadnock oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1863 vesillelaskettu puurunkoinen kaksipotkurinen ja kaksitykkitorninen Miantonomoh-luokan monitori.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Miantonomoh-luokka
Alus tilattiin Bostonin laivastontelakalta, missä köli laskettiin vuonna 1862. Alus laskettiin vesille 23. maaliskuuta 1863 ja otettiin palvelukseen 4. lokakuuta 1864 päällikkönään John M. Berrien.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palvelukseenoton jälkeen alus lähti Norfolkiin Virginiaan, missä aluksen päällikkyyden vastaanotti kommodori Enoch G. Parrott 20. marraskuuta. Alus jatkoi matkaansa 13. joulukuuta osallistuakseen Fort Fisheriä vastaan tehtävään hyökkäykseen. Alus liittyi kontra-amiraali D. D. Porterin johtamaan Pohjois-Atlantin sulkulaivueeseen 15. joulukuuta.[1]
Neljä päivää myöhemmin alus lähti laivueen mukana Beaufortista Pohjois-Carolinasta liittyäkseen Pohjoisvaltioiden laivastoon, joka oli koottu Cape Fear Riverin alueella olevia konfederaation tukikohtia vastaan tehtävää hyökkäystä varten. Jouluaaton aamuna alus saapui jokisuuhun, jota suojasi Fort Fisher. Alle 1200 jaardia rannikosta alus aloitti tulitoiminnan, mitä jatkettiin koko päivä. Seuraavana päivänä pommitusta jatkettiin ja saman aikaisesti kenraali Benjamin F. Butlerin johtamat 2 000 sotilasta laskettiin maihin linnakkeen pohjoispuolelle. Linnakkeen lähelle päästyään joukot kuitenkin vetäytyivät palaten aluksille.[1]
Hyökkäys uusittiin 13. tammikuuta 1865. Alus tulitti 15. tammikuuta koko päivän linnakkeen puolustajia tuhoten useita tykkejä. Tulitus päättyi viimeisen merenpuoleisen tykin vaiettua. Kenraalimajuri Terryn joukkojen ja merijalkaväen tukema hyökkäys johti linnakkeen valtaukseen. Taistelun aikana alukseen osui viidesti.[1]
Konfederaation viimeisen merkittävän sataman Wilmingtonin sulkemisessa autettuaan alus siirtyi kohti Charlestonia. Alus ylitti 20. tammikuuta Barin, josta konfederaation joukot olivat vetäytyneet. Ollessaan edelleen Charlestonin alueella alus lähetti 19. helmikuuta miehistönsä vapaaehtoisista kootun osaston saarronmurtaja Deerille.[1]
Oltuaan Port Royalissa alus palasi Hampton Roadsiin 15. maaliskuuta. Alus matkasi ylös Jamesjokea 2. huhtikuuta tukeakseen hyökkäystä Richmondiin, minkä jälkeen se osallistui joen raivaamiseen miinoista. Alus palasi 7. huhtikuuta Hampton Roadsiin, mistä se lähti 17. huhtikuuta Atlantille ja edelleen Havannaan valvomaan CSS Stonewallia. Alus palasi 12. kesäkuuta Norfolkiin, mistä se siirrettiin 20. kesäkuuta Philadelphian laivastontelakalle valmistautumaan länsirannikolle siirtämiseen.[1]
Alus lähti 5. lokakuuta USS Vanderbiltin, USS Tuscororan ja USS Powatanin kanssa Philadelphiasta. Lukuisten Etelä-Amerikan satamissa tehtyjen pysähdysten jälkeen osasto läpäisi Magalhaesin salmen jatkaen San Franciscoon, jossa se ankkuroitui kaupungin edustalle 21. kesäkuuta 1866. Alus siirtyi 26. kesäkuuta Vallejoon, jossa se siirrettiin Mare Islandin telakalle. Alus poistettiin palveluksesta 30. kesäkuuta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1860–1905. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 2002. ISBN 0-85177-133-5. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| USS Miantonomoh - USS Agamenticus - USS Monadnock - USS Tonawanda |
| Edeltäjä: USS Onondaga – Seuraaja: USS Dictator |