USS Kraken (SS-370)
| USS Kraken | |
|---|---|
.jpg) |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Manitowoc Shipbuilding Company, Manitowoc, Wisconsin |
| Kölinlasku | 13. joulukuuta 1943 |
| Laskettu vesille | 30. huhtikuuta 1944 |
| Palveluskäyttöön |
8. syyskuuta 1944 1959 |
| Poistui palveluskäytöstä |
4. toukokuuta 1948 24. lokakuuta 1959 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 550 t (pinnalla) 2 463 t (sukellus) |
| Pituus | 95,02 m |
| Leveys | 8,31 m |
| Syväys | 5,13 m |
| Koneteho |
5 400 shp (pinnalla) 2 740 shp (sukellus) |
| Nopeus |
20,25 solmua (pinnalla) 8,75 solmua (sukellus) |
| Miehistöä | 80-81 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
1 × 5"/25 tykki 1 × Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykki 1 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykki 10 × 21" torpedoputkea |
USS Kraken (runkonumero SS-370) oli Yhdysvaltain laivaston vuonna 1944 vesillelaskettu Balao-luokan sukellusvene. Alus osallistui toisen maailmansodan sotatoimiin Tyynellämerellä tehden neljä partiomatkaa. Alus poistettiin palveluksesta 4. toukokuuta 1946 ja asetettiin reserviin.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Balao-luokka
Alus tilattiin Manitowoc Shipbuilding Companyltä Manitowocista Wisconsinista, missä köli laskettiin 13. joulukuuta 1943. Alus laskettiin vesille 30. huhtikuuta 1944 kumminaan Kalifornian kongressiedustajan John Z. Andersonin puoliso ja otettiin palvelukseen 8. syyskuuta ensimmäisenä päällikkönään Thomas H. Henry.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus matkasi 27. syyskuuta 1944 Chicagosta Lockportiin Illinoisiin, mistä kuivatelakka siirsi aluksen alas Mississippijokea. Alus saapui 4. lokakuuta Algiersiin Lousianaan, mistä se jatkoi kymmenen päivää myöhemmin matkaansa. Alus läpäisi Panaman kanavan, minkä jälkeen se oli jatkuvassa koulutuksessa Panamanlahdella. Alus lähti 4. marraskuuta Havaijille ja saapui Pearl Harboriin 21. marraskuuta.[1]
Alus lähti 12. joulukuuta ensimmäiselle partiomatkalleen ja saapui 23. joulukuuta Saipanille, mistä se jatkoi matkaansa Indokiinaan seuraavana aamuna. Alus oli 3. laivaston lentäjien pelastusaluksena, jolloin se pelasti USS Lexingtonin pudonneen lentäjän myrskyävältä mereltä. Alus joutui tekemään hätäsukelluksen japanilaisen lentokoneen rynnäköidessä. Alus ei löytänyt maaleja ja se suuntasi Fremantleen Australiaan, minne se saapui 14. helmikuuta 1945.[1]
Alus aloitti 15. maaliskuuta toisen partiomatkansa ollen jälleen pelastusaluksena Etelä-Kiinan merellä tukien lentotukialuskoneiden hyökkäyksiä Singaporeen ja Saigoniin. Alus palasi Subicinlahdelle 26. huhtikuuta.[1]
Kolmas partiomatka alkoi 19. toukokuuta, kun alus suuntasi Siaminlahdelle. Etsittyään maaleja tuloksetta alus siirtyi Jaavanmerelle, missä alus tulitti 19. kesäkuuta Merakia ja ampui rannikkoalusta ja toista pientä alusta 5 tuuman ja 40 millimetrin tykein. Rahtialus upposi ja pienempi alus oli tulessa satamasta päästyään. Kolme päivää myöhemmin ajaessaan takaa kahdeksan aluksen saattuetta sukellusvene upotti torpedoimalla tankkerin ja rannikkoaluksen. Lisäksi aluksen tykkituli vaurioitti yhtä japanilaisten sukellusveneidentorjunta-alusta. Kraken purjehti Fremantleen, jonne se saapui 3. heinäkuuta.[1]
Alus lähti 29. heinäkuuta neljännelle partiomatkalleen. Vaikka alus havaitsi maaleja Jaavanmerellä niin matka keskeytyi aluksen miehistön saatua tiedon Japanin antautumisesta. Alus siirtyi Subic Bayhin, jonne se saapui 21. elokuuta.[1]
Alus lähti 31. elokuuta Pearl Harborin kautta San Franciscoon, jonne se saapui 22. syyskuuta. Alus kohtasi 14. lokakuuta amiraali Halseyn komentaman 3. laivaston liittyen Halseyn kunniavartioon lippulaiva USS South Dakotan alittaessa Golden Gaten. Kymmenen päivää myöhemmin alus vieraili Longview'ssa Washingtonissa ensimmäisessä sodanjälkeisessä laivastopäivän vietossa, mistä se palasi San Franciscoon 31. lokakuuta.[1]
Alus poistettiin palveluksesta 4. toukokuuta 1946 ja siirrettiin reserviin. Alus palautettiin palvelukseen 18. syyskuuta 1958, jolloin se siirrettiin Pearl Harborin laivastontelakalle palvelukseen palauttamista ja Espanjalle luovutusta varten. Alus lainattiin Espanjalle MDAP-ohjelman puitteissa 17. lokakuuta 1958.[1]
Espanjan laivasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Espanjan laivasto otti aluksen palvelukseen 25. lokakuuta 1959 nimellä Almirante García de los Reyes (E1)[1]. Natoon liittymisen jälkeen laivasto otti 1961 käyttöön uuden runkonumeroinnin, jolloin aluksen runkonumeroksi tuli S31. 1960-luvulla alus oli laivaston ainoa modernisukellusvene. Sukellusvenelaivaston muut alukset olivat saksalainen tyypin VIIC (U-573) ja kolme vanhaa D-luokan venettä.
Alus matkasi Pearl Harborista Panaman kanavan kautta Cartagenaan, jonne se saapui tammikuun lopulla 1960. Espanja osti aluksen 16. syyskuuta 1974 ja Yhdysvaltain laivasto poisti sen alusluettelosta 1. marraskuuta 1974. Oston yhteydessä alus poistettiin palveluksesta ja siitä piti tulla vara-osa, mutta alus kunnostettiin ja palautettiin palvelukseen 1. syyskuuta 1975 korvaamaan Narciso Monturiol (S33) ex-USS Picuda (SS-382), jossa tapahtui vakava konerikko edellisenä keväänä. Alus poistettiin palveluksesta huhtikuussa 1981 ja romutettiin.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)