USRC Thomas Corwin
_engraving_1887.jpg)
Thomas Corwin oli Yhdysvaltojen tullivene ja sen jälkeen kauppalaiva. Kummassakin tehtävässä laiva toimi Alaskassa Beringinmerellä. Frank Willard Kimball kirjoitti vuonna 1912: "Corwinin ura on luultavasti ollut moninaisempi ja kiinnostavampi kuin minkään muun aluksen, joka liikkuu Alaskan vesillä."
Yhdysvaltojen tullivene Thomas Corwin (eli Corwin) oli aluksi tulliveneenä säännöllisesti Beringinmerellä ja Pohjoisella jäämerellä.[1] Se rakennettiin Oregonissa, ja viimeistely ja vesillelasku tapahtuivat San Franciscossa, josta tuli sen kotisatama. Sen ura liittovaltion palveluksessa kesti 23 vuotta, jona aikana se osallistui Jeannetten etsintään, vei tieteellisiä tutkimusryhmiä Wrangelinsaarelle ja Geraldinsaarelle, tuhosi tlingitien kylän Angoonin, esti viskin salakuljetusta, pelasti haaksirikkoutuneita valaanpyytäjiä, osallistui Alaskan tutkimusmatkoihin ja pidätti hylkeen salametsästäjä. Laivalla oli liittovaltion uransa aikana ainakin kahdeksan kapteenia,[2] mutta se liitetään etenkin kahteen: rauhalliseen ja päättäväiseen Calvin L. Hooperiin ja äkkipikaiseen Michael Healyyn. Kun alus oli myyty 1900, se jatkoi toimintaa Beringinmerellä kauppalaivana ja rahtilaivana.
Thomas Corwin ja Rodgers varustettiin etsimään pohjoisnavalle lähtenyttä mutta sittemmin kadonnutta Jeannettea. Ensin kohti Wrangelinsaarta lähti Thomas Corwin kapteenina Calvin Hooper ja puolentoista kuukauden kuluttua Rodgers. Corwin saapui Wrangelinsaaren itärannalle 12. elokuuta 1881, ja kapteeni ja etsintämiehistö nousivat maihin. Saarelle pystytettiin Yhdysvaltojen lippu, ja saari sai nimen New Columbia. Etsityistä ei löytynyt merkkejä, ja hiilien vähetessä alus lähti paluumatkalle.[3]
SS Corwin sai 1902 luvan matkustajien ja rahdin kuljetukseen. Se aloitti kauppalaivana kaivannaisten etsinnän tukilaivana, ja sen jälkeen siihen tehtiin suuria muutoksia matkustajia kuljettavaksi laivaksi. Se palveli purjehduskaudella rannikon satamissa Nortonissa Kotzebue Soundsissa, Sewardinniemessä ja Beringinsalmessa ja talvehti yleensä Pugetinsalmessa. Se oli useina vuosina ensimmäinen höyrylaiva, joka keväällä meni Nomeen, ja se oli myös usein viimeinen, joka sieltä lähti syksyllä. Melkein koko sen kaupallisen palveluksen ajan sen päällikkö oli Ellsworth Luce West.
Liikemies Jafet Lindeberg vuokrasi Corwinin vuonna 1914, ja kapteenina R. J. Healy laiva osallistui Karlukilta selviytyneiden pelastusyritykseen Wrangelinsaarelta, mutta heidät oli käyty hakemassa edellisenä päivänä. Sen jälkeen se oli mukana etsimässä Karlukin neljää kadonnutta miehistönjäsentä, joita ei kuitenkaan löytynyt.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ US Coast Guard, Historian's Office (a)
- ↑ USRC Corwinin päälliköt: (arvo on kapteeni ellei toisin mainita) J. W. White January 1877-July 1878; Lt. J. Brann approx. July 1878-April 1879; C. L. Hooper April 1880-Dec 1881; M. A. Healy Feb 1882-Apr 1886; A. B. Davis Apr 1886-May 1886; C. A. Abbey May 1886-Nov 1886; C. L. Hooper April 1887–1892, F. M. Munger 1892–1895, W. D. Roath 1896 (tuli H. D. Smithin sijasta 1896); W. J. Herring 1898. Captain [D. F.] Tozier vastasi aluksen myynnistä 1900. McCurdy mainitsee vielä nimet kapteenit Roth [Roath?] ja Slamm,ilman ajankohtia; kapteeni Slamm oli USRC Grantin päällikkö 1896. A Who's Who entry lists [Lt] P. W. Thompson. US Coast Guard 1935; New York Times Nov 9, 1891; Nov 16, 1892; May 19, 1895; Dec 14, 1895; April 9, 1896; Sep 11, 1896; Treasury register 1879; Tacoma Public Library; Who's Who in America.
- ↑ Sergey Gorshkov (kuvat) ja Andrei Palamartšuk (teksti): Arktinen helmi, Wrangelinsaari, s. 23. Suomentanut Paula Autio. Lumo Publishing, 2016. ISBN 978-952-68496-2-1.
- ↑ Vilhjalmur Stefansson, s. 730, The Friendly Arctic. New York: The Macmillan Company 1921. (digitoituna Archive.orgissa)
