Turvapuhelin
 |
Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: tarvtsee selkeämmän määäritelmän |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty korjattavaksi, koska se on mainosmainen. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla kieliasua neutraalimmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: ehkä mainosmainen, silmäiltävä tarkemmin |
Turvapuhelin tai turvaranneke on matkapuhelinranneke, jota käytetään seniorin, yksin työskentelevän tai äkillistä ulkopuolista apua tarvitsevan henkilön helppokäyttöisenä kaiutinpuhelimena. Turvaranneke on vakiintunut termi perinteiselle seniorin apukutsujärjestelmälle, joka koostuu kutsupainikerannekkeesta sekä verkkovirtakäyttöisestä, kaiuttimen sisältävästä pöytämallisesta matkapuhelimesta. Tällaisen kutsujärjestelmän käyttö rajoittuu seniorin kotiin, mahdollisesti ainoastaan huoneeseen johon pöytämallisen matkapuhelimen kaiuttimen ääni kantautuu kuuluvasti.lähde?
Turvapuhelimella soitto tapahtuu painamalla SOS-nappia muutaman sekunnin ajan. Turvapuhelimeen voi soittaa perinteiselläkin tavalla ja vasta siihen painamalla vihreää luuria. Turvapuhelimeen saapuvat puhelut voi estää numeroista, jotka eivät ole sen puhelinluettelossa tai SOS-numerolistalla. Toimiakseen turvapuhelin vaatii SIM-kortin ja matkapuhelinliittymän.lähde?
Markkinoilta on myös senioripuhelimia, joiden mukana toimitetaan turvaranneketyylinen kutsupainike. Painamalla rannekkeen SOS-painiketta matkapuhelin avaa puhelun ennalta määritellyn läheisen numeroon ja lähettää tekstiviestin.lähde?
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki turvapuhelin- ja turvarannekelaitteet soveltuvat kaiutinpuhelun soittoon ennalta määriteltyihin numeroihin esim. läheisille, kotisairaanhoidon päivitysnumeroon tai hälytyskeskukseen. Turvapuhelimet lähettävät lisäksi vakiomuotoisen apukutsun SMS-tekstiviestinä ja/tai sovelluksen Push-viestinä ennalta määriteltyihin numeroihin. Apupyyntöviesti sisältää tavallisesti myös turvapuhelimen viimeisimmän GPS-paikannustiedon linkkinä karttapalvelu kuten Google Maps tai AMap.lähde?
Turvapuhelimissa on moni aktiivisuusrannekkeista tuttuja ominaisuuksia, kuten askelmittari, syke- ja verenpainemittaus sekä unenlaadun seuranta. Tärkeä omaisuus on kadonneen muistisairaan paikannus GPS-, LBS- ja WiFi-verkkoihin perustuvien sijaintitietojen perusteella, sekä aluerajavalvonta (GEO-Fence) joka hälyttää mikäli seniori liikkuu ennalta määritellyn alueen (200 m–2k m) ulkopuolelle.
Turvapuhelimien ja aktiivisuusrannekkeiden merkittäviä ero on laitteen tärkeimmässä kayttötarkoituksessa. Aktiivisuusranneke pyrkii mittaamaan muutaman tunnin liikuntasuorituksen tarkasti, turvapuhelimen suunnittelun päätavoite on taasen mahdollisuus soittaa hätätilanteessa läheiselle. Turvapuhelimen virrankulutusta optimoidaan rajoittamalla mittauksia, jotta akkua säästyy hätäpuhelua varten. Turvapuhelimen akku kestää tyypillisesti 2–3 päivää. Mikäli seniori unohtaa ladata akkua säännöllisesti, turvapuhelin lähettää tekstiviestinä varoituksen akun alhaisesta (10 %) varaustilasta. Tekstiviesti toimii myös herätteenä läheiselle, mikäli akkua ei ole ladattu pariin päivään niin seniorin arkirutiinit poikkeavat normaalista. Tämän vuoksi turvapuhelimissa eivät käytetä viikkojen valmiusajan mahdollistavia akkuja.lähde?
Markkinat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perinteisesti turvapuhelimien suurin ostajaryhmä on ollut kuntien ja kaupunkien kotisairaanhoito. Turvapuhelimien kehitys aktiivisuusrannekkeen kaltaisiksi kännykällä hallittaviksi terveys- ja turvarannekkeiksi on kasvattanut niiden käyttäjämääriä. Läheisten turvallisuudesta ja terveydestä kiinnostuneet kuluttajat ovatkin suuri käyttäjäryhmä, ja nykyään turvapuhelimia myydään myös verkkokaupoissa.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |