Turvapuhelin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Turvapuhelin on matkapuhelin, joka on muutettu apuvälineeksi senioreille, yksin työskenteleville tai äkillistä ulkopuolista apua tarvitsevalle henkilölle. Nimitys "turvaranneke" on vakiintunut termi turvapuhelimesta, kutsupainikkeista ja järjestelmän keskusyksiköstä koostuvalle laitteistolle. Turvapuhelinta käytetään henkilön apupyynnön lähettämiseen, kaiutinpuheluun, käyttäjän paikantamiseen (GPS, LBS) sekä terveyden ja elintoimintojen seurantaan (sykemittaus, verenpainemittaus) turvapuhelimen käyttäjän turvallisuuden ja terveydentilan varmistamiseksi.

Turvapuhelin koostuu joko kaiutinpuhelimesta ja turvarannekkeesta tai tukiasemasta ja turvarannekkeesta.

Uusissa turvapuhelin malleissa matkapuhelin on rannekkeessa, jolloin turvapuhelinta on mahdollista käyttää myös kodin ulkopuolella. Turvapuhelimen GPS paikannus ominaisuus mahdollistaa muistisairaan seniorin paikantamisen kännykkä sovelluksen avulla, sekä hälytykset mikäli hän poistuu ennalta määritellyn GEO-Fence "sähköisen aidan" ulkopuolelle. Uudet turvapuhelimet sisältävät monia aktiivisuusrannekkeiden ominaisuuksia kuten askelmittari sekä syke- ja verenpainemittaus. Ne voivat myös muistuttaa lääkkeiden ottamisesta.

Vanhoissa laitemalleissa kaiutinpuhelimen sisältävä tukiasema on kytketty lanka- tai matkapuhelinverkkoon. Turvaranneke on apukutsupainike, ja se on yhteydessä tukiasemaan. Vanhat turvapuhelimet toimivat ainoastaan käyttäjän kodin alueella.

Kun turvarannekkeen hälytyspainiketta painaa, turvapuhelin avaa automaattisesti puhelun turvapuhelimen käyttäjän lähiomaiselle, tai kotipalvelun, yrityksen tai vastaavan palveluntarjoajan keskukseen apupyynnön vastaanottamiseksi. Uudet turvapuhelimet lähettävät automaattisesti myös käyttäjän sijainnin tekstiviestinä sekä kännykkäsovelluksen viestinä.

Markkinoilla on myös senioripuhelimia, joissa on mukana langaton turvaranneke tai kutsupainike. Rannekkeen kutsupainiketta painamalla perinteinen matkapuhelin soittaa ennalta määriteltyyn omaisen puhelinnumeroon ja lähettää SOS-tekstiviestin.

Perinteisesti turvapuhelimien suurin ostajaryhmä on ollut kuntien ja kaupunkien kotisairaanhoito. Lähdelinkeistä löytyy blogiteksti, jossa käsitellään turvarannekkeen hankintaa sekä yhteystietoja kuntien kotisairaanhoitoon. Turvapuhelimien kehitys aktiivisuusrannekkeen kaltaisiksi kännykällä hallittaviksi terveys- ja turvarannekkeiksi on kasvattanut niiden käyttäjämääriä. Läheisten turvallisuudesta ja terveydestä kiinnostuneet kuluttajat ovatkin suuri käyttäjäryhmä, ja nykyään turvapuhelimia myydään myös verkkokaupoissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]