Turkki yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailuissa
| Sija |  |
 |
 |
Yhteensä |
|---|---|---|---|---|
| 21. | 11 | 8 | 9 | 28 |
Turkki on saavuttanut yleisurheilun ulkoratojen täyden ohjelman Euroopan-mestaruuskilpailuissa 28 mitalia, joista 11 on kultaa. EM-kisojen mitalitilastossa se on 21. sijalla. Turkin ensimmäinen mitalisti oli Brysselissä 1950 pronssia kolmiloikassa saavuttanut Ruhi Sarialp. Muut mitalit ovat 2000-luvulta juoksulajeista. Süreyya Ayhan voitti 1 500 metrillä kultaa Münchenissä 2002 ja etiopialaissyntyinen Elvan Abeylegesse saavutti 5 000 metrillä pronssia Göteborgissa 2006. Barcelonan EM-kisoissa 2010 Turkki sijoittui mitalitilastossa kuudenneksi kolmella mitalillaan: Abeylegesse saavutti kultaa molemmilla pitkillä ratajuoksumatkoilla, ja lisäksi kultaa voitti Nevin Yanıt 100 metrin aitajuoksussa. Toinen etiopialaissyntyinen kestävyysjuoksija Alemitu Bekele voitti alun perin 5 000 metrin kilpailun, mutta hänet hylättiin myöhemmin dopingrikkomuksen vuoksi. Helsingissä 2012 Turkki oli mitalitilastossa lopulta yhdeksäs neljän mitalin saaliillaan: Polat Kemboi Arıkan voitti kultaa 10 000 metrin juoksussa ja saavutti pronssia 5 000 metrillä. Gülcan Mıngır voitti kultaa 3 000 metrin estejuoksussa. Hopealle ylsi Tarık Langat Akdağ 3 000 metrin estejuoksussa. Nevin Yanıt voitti alun perin 100 metrin aitajuoksun ja Aslı Çakır Alptekin ja Gamze Bulut ottivat kaksoisvoiton 1 500 metrin juoksussa, mutta heidät hylättiin myöhemmin dopingin vuoksi. Zürichissä 2014 Ali Kaya oli Turkin ainoa mitalisti saavutettuaan pronssia 10 000 metrin juoksussa.
Amsterdamissa 2016 Turkki saavutti neljä kultamitalia ja yhteensä 12 mitalia ollen mitalitilaston neljäs. Kultaa voittivat Yasemin Can 5 000 metrin ja 10 000 metrin juoksussa, Polat Kemboi Arıkan 10 000 metrillä ja Yasmani Copello 400 metrin aitajuoksussa. Amsterdamissa Turkin joukkueen 39 urheilijasta 17 oli syntyperältään ei-turkkilaisia. Kultamitalistit Yasemin Can ja Polat Kemboi Arıkan ovat kenialaistaustaisia ja Yasmani Copello kuubalaistaustainen.[1] Berliinissä 2018 Turkki saavutti viisi mitalia; Ramil Quliyev voitti kultaa 200 metrin juoksussa, hopeaa saavuttivat Yasmani Copello 400 metrin aitajuoksussa ja miesten pikaviestijoukkue ja pronssia saavuttivat Jak Ali Harvey 100 metrillä ja Yasemin Can 5 000 metrillä.
Turkin menestys kisoittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kisavuosi ja -paikka | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Sijoitus mitalitilastossa |
|---|---|---|---|---|---|
| 1950 Bryssel | 0 | 0 | 1 | 1 | 14. |
| 2002 München | 1 | 0 | 0 | 1 | 17. |
| 2006 Göteborg | 0 | 0 | 1 | 1 | 30. |
| 2010 Barcelona | 3 | 0 | 0 | 3 | 6. |
| 2012 Helsinki | 2 | 1 | 1 | 4 | 9. |
| 2014 Zürich | 0 | 0 | 1 | 1 | 23. |
| 2016 Amsterdam | 4 | 5 | 3 | 12 | 4. |
| 2018 Berliini | 1 | 2 | 2 | 5 | 13. |
| Yhteensä | 11 | 8 | 9 | 28 | 21. |
Turkin EM-mitaliurheilijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Urheilija | Kulta | Hopea | Pronssi | Yhteensä | Vuodet | Lajit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Elvan Abeylegesse | 2 | 0 | 1 | 3 | 2006–2010 | 5 000 metrin juoksu, 10 000 metrin juoksu |
| Polat Kemboi Arıkan | 2 | 0 | 1 | 3 | 2012–2016 | 5 000 metrin juoksu, 10 000 metrin juoksu |
| Yasemin Can | 2 | 0 | 1 | 3 | 2016–2018 | 5 000 metrin juoksu, 10 000 metrin juoksu |
| Ramil Quliyev | 1 | 2 | 0 | 3 | 2016–2018 | 200 metrin juoksu, 4 × 100 metrin viestijuoksu |
| Yasmani Copello | 1 | 1 | 0 | 2 | 2016–2018 | 400 metrin aitajuoksu |
| Süreyya Ayhan | 1 | 0 | 0 | 1 | 2002 | 1 500 metrin juoksu |
| Nevin Yanıt | 1 | 0 | 0 | 1 | 2010 | 100 metrin aitajuoksu |
| Gülcan Mıngır | 1 | 0 | 0 | 1 | 2012 | 3 000 metrin estejuoksu |
| Jak Ali Harvey | 0 | 2 | 1 | 3 | 2016–2018 | 100 metrin juoksu, 4 × 100 metrin viestijuoksu |
| Ali Kaya | 0 | 1 | 1 | 2 | 2014–2016 | 10 000 metrin juoksu |
| Tarık Langat Akdağ | 0 | 1 | 0 | 1 | 2012 | 3 000 metrin estejuoksu |
| Kaan Kigen Özbilen | 0 | 1 | 0 | 1 | 2016 | puolimaraton |
| Aras Kaya | 0 | 1 | 0 | 1 | 2016 | 3 000 metrin estejuoksu |
| Ruhi Sarialp | 0 | 0 | 1 | 1 | 1950 | kolmiloikka |
| Özlem Kaya | 0 | 0 | 1 | 1 | 2016 | 3 000 metrin estejuoksu |
| Emel Dereli | 0 | 0 | 1 | 1 | 2016 | kuulantyöntö |
| Efre Zafer Barnes | 0 | 1 | 0 | 1 | 2018 | 4 × 100 metrin viestijuoksu |
| Yigitcan Hekimoglu | 0 | 1 | 0 | 1 | 2018 | 4 × 100 metrin viestijuoksu |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Suuri EM-kirja. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-11-7.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 16, s. 56, 59–62. Kustannus-Notariaatti Oy, 1995.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 20, s. 61–66. Kustannus-Notariaatti Oy, 1999. ISBN 952-5106-09-8.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 24, s. 50–54. Kopijyvä Kustannus Oy, 2003.
- Siukonen, Markku: Urheilun vuosikirja 28, s. 311–314. Sportti-Kustannus, 2007.
- Suomilammi, Jani (toim.): Statistics Handbook – Amsterdam 2016 (pdf) EAA. (englanniksi)
- Barcelonan 2010 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 13.3.2013. (englanniksi)
- Helsingin 2012 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 10.4.2016. (englanniksi)
- Zürichin 2014 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
- Amsterdamin 2016 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
- Berliinin 2018 EM-kisojen tulokset European Athletics. Viitattu 9.9.2018. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Uusitalo, Timo: ”Euroopan Qatar” tehnyt ihmenousun yleisurheilun EM-mitalitaulukon keulille 9.7.2016. Yle. Viitattu 4.6.2017.