Tummarevonhäntä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tummarevonhäntä
Amaranthus hybridus.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Suku: Revonhännät Amaranthus
Laji: hybridus
Alalaji: powellii
Kolmiosainen nimi

Amaranthus hybridus ssp. powellii
(S. Watson) Karlsson

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Tummarevonhäntä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tummarevonhäntä Commonsissa

Tummarevonhäntä (Amaranthus hybridus ssp. powellii, syn. A. powellii) on Etelä- ja Pohjois-Amerikassa kasvava revonhäntälaji. Aikaisemmin tummarevonhäntä luokiteltiin omaksi lajikseen, mutta nykyään sen katsotaan olevan yksi viljarevonhännän (A. hybridus) alalajeista.[1][2]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotinen tummarevonhäntä kasvaa 30–70 cm korkeaksi. Sen varsi on pysty, vankka, yläosasta haarova sekä kalju tai latvasta harvakarvainen. Pitkäruotiset lehdet ovat 5–11 cm pitkiä, ehyitä, ehytlaitaisia ja ovat varressa kierteisesti. Ne ovat otakärkisiä, lyhytsuippuisia, ainakin aivan kärjestä tylppiä ja vaihtelevat muodoltaan puikeista vinoneliömäisiin. Väriltään ne ovat tummanvihreitä ja alta korkeintaan hieman karvaisia.[2][3]

Tummarevonhännän yksineuvoiset, säteittäisest kukat sijaitsevat jopa yli 10 cm pitkässä, lehdettömässä latvakukinnossa. Kukinto on lyhyt, vankkahaarainen ja väriltään valkoisenvihreä tai joskus hieman punertava. Osakukinnot ovat tavallisesti enintään 5 cm pitkiä, hoikkia, usein kaarevia tai mutkaisia sekä kauttaaltaan myös emikukkaisia. Kukkien esilehdet ovat noin 2 kertaa emikukkien kehälehtien pituisia ja harittavia. Esilehtien kalvolaita on vähitellen kapeneva ja lähes otamaiseen kärkeen ulottuva. Emikukkien kehälehtiä on viisi kappaletta. Kehälehdet vaihtelevat nauhamaisista lusikkamaisiin ja ne ovat suippo- tai teräväkärkisiä, lyhytotaisia ja sijaitsevat vain hieman limittäin. Suomessa tummarevonhäntä kukkii heinä-lokakuussa. Hedelmänä on pähkylämäinen, kansiluomainen kota.[2][3]

Laji muistuttaa suuresti viherrevonhäntää (A. retroflexus).[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tummarevonhäntä on alun perin lähtöisin Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, mutta on levinnyt ihmisen mukana muun muassa Pohjois-Eurooppaan.[2] Suomessa tummarevonhäntä on satunnainen uustulokas, jota on tavattu Etelä-Suomesta sekä Raahen seudulta.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tummarevonhäntää on tavattu lastaus- ja kaatopaikoilla sekä lintujenruokintapaikoilla.[5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tummarevonhäntä sopii myös ihmisravinnoksi.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003). ISBN 951-31-2924-1

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lutukka 21/2005, s. 48.
  2. a b c d Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 123.
  3. a b Retkeilykasvio 1998, s. 123–124.
  4. Den virtuella floran: Grönamarant Viitattu 23.9.2012. (ruotsiksi)
  5. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 125.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]