Tulolähde
Tulolähde on suomalaisessa verotuksessa esiintyvä käsite. Verotusta varten verovelvollisen tulot jaetaan tulolähteisiin, joista lasketaan kustakin verot erikseen. Tulolähteet ovat: elinkeinotoiminnan tulolähde (EVL-tulo), maatalouden tulolähde (MVL-tulo) ja henkilökohtainen tulolähde eli muun toiminnan tulolähde (ns. TVL-tulo). Kunkin tulolähteen tulos lasketaan erikseen oman verolakinsa mukaisesti. Henkilökohtaisen tulon verotusta säätelee Tuloverolaki, elinkeinotulon verotusta Laki elinkeinotulon verottamisesta ja maataloustulon verotusta Maatilatalouden tuloverolaki.[1][2]
Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa. Maataloutena pidetään maa- ja metsätalouteen liittyvää toimintaa kuten viljelyä ja tuotantoeläinten kasvatusta. Ne toiminnot, jotka eivät kuulu elinkeino- tai maataloustulolähteisiin, kuuluvat henkilökohtaiseen tulolähteeseen ja verotetaan tuloverolain mukaan. Kellä tahansa verovelvollisella voi olla kaikki kolme tulolähdettä, sillä lähdejako ei riipu yhtiömuodosta. Yksityishenkilöllä henkilökohtaiseen tulolähteeseen kuuluvat esimerkiksi eläke- ja palkkatulot.[2]
Tulolähdejaon merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kunkin tulolähteen tulos lasketaan erikseen ja myös ilmoitetaan omalla veroilmoituslomakkeellaan. Toisen tulolähteen tappiota ei saa vähentää toisen tulolähteen voitosta.[1]
Tulolähdejaottelulla on merkitystä esimerkiksi arvopaperikaupassa ja luovutusvoiton verotuksessa. Osakeluovutusten yhteydessä tulolähteen määrittely voi olla ratkaisevaa tulon veronalaisuuden tai tappion vähennyskelpoisuuden kannalta. Elinkeinoverolain mukaan tietyt käyttöomaisuusosakkeiden luovutukset voivat olla täysin verovapaita. Toisaalta tuloverolain mukaan voidaan luovutusvoiton laskennassa käyttää ns. hankintameno-olettamaa, kun taas elinkeinoverolain mukaan ei voida. Tulolähteellä on merkitystä myös siinä, verotetaanko yksityishenkilön arvopaperikaupan tulot ansio- vai pääomatuloina. Myös kiinteistöjen ja huoneistojen vuokratulojen verotuksessa tulolähdejaottelulla on merkitystä.[2]
Tulolähdejaon historia ja tulevaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulolähdejaon olemassaolo juontuu verotuksen historiasta. Sen merkitys pieneni vuoden 1993 verouudistuksessa. Nykyiseen verokertymään tulolähdejaon merkitys on suhteellisen vähäinen. Yritysverotuksessa tulo verotetaan usein samalla tai lähes samalla tavalla riippumatta siitä, kuuluuko tulo elinkeino- vai henkilökohtaiseen tulolähteeseen.[3]
Erityisesti yritysverotuksessa tulolähdejakoa on kritisoitu. Vuonna 2007 tehdyn selvityksen mukaan 40 % tilitoimistoista piti tulolähdejakoa verotuksen merkittävimpänä lainsoveltamis- ja tulkitsemisongelmana. Jakoon liittyy tulkintavaikeuksia mm. siinä, mihin tulolähteeseen arvopapereista saadut luovutusvoitot missäkin tilanteessa kuuluvat. Verotusta uudistettaessa tulolähdejakoa on useaan otteeseen esitetty poistettavaksi.[3]
Tulolähdejaosta luopuminen kuuluu Suomen Keskustan ohjelmaan vuonna 2015.[4] Kansallinen Kokoomus kannattaa tulolähdejaosta luopumista ja Ruotsissa tulolähdejaosta on luovuttu.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jukka Koivumäki: Tulolähteiden merkitys verotuksessa 02.11.2011
- ↑ a b c Ilkka Ojala: Tuloverotuksen tulolähteet Tilisanomat, julkaistu 17.3.2005
- ↑ a b Rautiainen, Heini: Tulolähdejaon tausta ja merkitys Suomen yhteisöverotuksessa (pdf) (pro gradu) tampub.uta.fi. 2011. Tampere. Arkistoitu 7.2.2015. Viitattu 30.3.2015.
- ↑ Suomen Keskusta: Verotus yrittäjyyttä ja työntekoa kannustavaksi
- ↑ http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/kokoomuksen%20yrittäjyyskiertueen%20anti-22072
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Leppiniemi J. & Walden R. Tilinpäätös- ja verosuunnittelu. WSOYpro. Juva 2010. ISBN 9789510365939
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vero.fi sanasto: Tulolähde (Verkkoarkisto poistuneesta web-sivusta ajalta 16.4.2015)