Tulisiipitimali
| Tulisiipitimali | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kerttutimalit Pellorneidae |
| Suku: | Kulmajuovatimalit Schoeniparus |
| Laji: | castaneceps |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Schoeniparus castaneceps |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Tulisiipitimali (Schoeniparus castaneceps) on kerttutimaleihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan Etelä- ja Kaakkois-Aasiasta.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulisiipitimali on pienikokoinen lintu ja voi kasvaa 10–12 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat toisiaan ulkonäöltään. Tulisiipitimalin päälaki on väriltään kastankanruskea ja siinä on valkoisia viiruja. Naama on valkoinen ja silmäkulma- ja viiksijuovat ovat mustat. Lajin vatsa on valkoinen ja kyljet oliivinvihreät. Linnun selkä on oliivinvihreä. Tulisiipitimalin siivissä on alalajista riippuen oranssia tai oranssinruskeaa.[3][4][5][6]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tulisiipitimalin levinneisyys ulottuu Nepalista Thaimaahan ja Vietnamin ja lisäksi sitä tavataan Malesiasta.[1] Lajin elinympäristöä ovat ainavihantien metsien keski- ja alakerrokset. Se liikkuu tyypillisesti muutaman kymmenen linnun parvina. Tulisiipitimalin ravintoa ovat selkärangattomat eläimet ja puiden mahla. Lajin pesimäkausi kestää tammikuulta kesäkuulle ja pesä on kuppimainen ja sijaitsee puussa tai pensaassa. Munia on 3-4 ja ne ovat valkoisia ja mustatäpläisiä.[3][4][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b BirdLife International: Schoeniparus castaneceps IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 19.5.2020. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Alcippe castaneceps (TSN 558498) itis.gov. Viitattu 19.5.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Bikram Grewal, Bill Harvey, Otto Pfister: A photographic guide to the birds of India, s. 380. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0-691-11496-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.5.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Bikram Grewal, Garima Bhatia: A Photographic Field Guide to the Birds of India, s. 527. Princeton University Press, 2017. ISBN 978-0-691-17649-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.5.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Carol Inskipp, Richard Grimmett, Tim Inskipp: Birds of Bhutan and the Eastern Himalayas, s. 292. Bloomsbury Publishing, 2019. ISBN 978-1-4729-4188-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.5.2020). (englanniksi)
- ↑ a b Craig Robson: Field Guide to the Birds of South-East Asia, s. 516-517. Bloomsbury Publishing, 2014. ISBN 978-1-4729-7040-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.5.2020). (englanniksi)
|