Tuhkimo (Prokofjev)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tuhkimo, op. 87 (ven. Золушка, Zoluška) on Sergei Prokofjevin vuosina 1940—1944 säveltämä baletti. Libreton Charles Pierrault’n samannimisen sadun pohjalta on laatinut Nikolai Volkov.[1]

Baletin synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkimon säveltämisen alkupäiviltä asti Prokofjev oli määrätietoisesti keskittynyt kirjoittamaan mahdollisimman tanssittavan baletin. Kuuluisa ballerina Galina Ulanovan esiintyminen Romeo ja Julia -baletin pääroolissa teki Prokofjeviin suuren vaikutuksen. Uusi baletti oli tarkoitus säveltää nimenomaan Ulanovalle. Prokofjev halusi luoda tanssikohtaukset, jotka liittyisivät luonnollisella tavalla juoneen. Tanssien piti olla erityyppisiä antaakseen tanssijoille enemmän tilaa tekniikoidensa näyttämiselle. Näillä parannusideoilla Prokofjev halusi välttää vuonna 1940 kantaesitetyn Romeo ja Julia -balettinsa jälkeen kohtaamaa kritiikkiä, jossa musiikkia määriteltiin vaikeaksi tanssia.[2] Alkuvuodesta 1941 säveltäminen sujui hyvin. Ennen kesää oli saatettu valmiiksi kaksi ensimmäistä näytöstä. Natsi-Saksan hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan muutti suunnitelmia. Prokofjev joutui laittamaan sivuun Tuhkimon ja tarttui isänmaalliseen aiheeseen — oopperaan Sota ja rauha.

Oleskellessaan Permissä, jossa Kirovin teatteri (nykyinen Mariinski-teatteri) oli evakossa, ja tavattuaan siellä Tuhkimon libreton kirjoittaja Nikolai Volkovin, säveltäjä sai valmiiksi teoksen pianoversion syksyyn 1943 mennessä. Volkovin librettoon säveltäjä teki monia muutoksia ja lisäyksiä. Laajamuotoisen teoksen kunnianhimoinen kantaesitys osoittautui toiveikkaista suunnitelmista huolimatta suhteellisen pienelle Permin teatterille liian isoksi produktioksi. Sopivan tilan lisäksi puutetta oli myös tanssijoista.[3] Baletti oli orkestroitu vuonna 1944, ja vasta marraskuussa 1945 se oli kantaesitetty Bolšoi-teatterissa Moskovassa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkimon äitipuolen kodissa kaksi hänen tytärtään, Hudyska ja Kubyska, sovittelevat hartiahuvia. Tuhkimo astuu eteen. Hän muistelee edesmennyttä äitiä ja yrittää löytää lohtua isän sylistä, mutta hän on vaimonsa pauloissa. Kotiin astuu iäkäs kerjäläisnainen. Siskokset häätävät häntä pois, mutta Tuhkimo kutsuu salaa kerjäläisnaisen kylään ja antaa hänelle ruokaa. Äitipuoli tyttäriensä kanssa valmistautuvat kuninkaallisiin tanssiaisiin. He sovittavat uusia pukuja. Tanssinopettaja antaa kömpelöille siskoksille ennen tanssiaisia viimeisen tanssitunnin. Vihdoin äitipuoli tyttärineen lähtevät pois. Tuhkimo jää yksin. Yksinäisyydessä tanssiessaan hän unelmoi tanssiaisista. Kerjäläisnainen palaa. Hän muuttuu yhtäkkiä haltijattareksi, joka tahtoo palkita Tuhkimon hänen vieraanvaraisuudestaan. Haltijattaren taian avulla Tuhkimo saa hienon puvun ja kristalliset korkokengät, joissa hän matkustaa loistovaunussa tanssiaisiin. Ainoana ehtona on, että Tuhkimon täytyy palata takaisin kotiin ennen puolta yötä, koska juuri silloin taian voima raukeaa.[4].

Palatsissa on parhaillaan menossa kuninkaalliset tanssiaiset. Neidit ja kavaljeerit tanssivat. Äitipuoli saapuu tyttäriensä kanssa kuninkaanlinnaan. Siskokset kiinnittävät itseensä kömpelyydellään vieraiden huomiota. Prinssi astuu sisään. Vieraat tanssivat masurkkaa. Juhlallinen musiikki säestää salaperäisen tuntemattoman vieraan saapumisen. Se on Tuhkimo. Prinssi ihastuu heti ja kutsuu tuntemattoman vieraan tanssimaan. Siskokset yrittävät kiinnittää prinssin huomiota, mutta eivät siinä onnistu. Prinssi on koko ajan tuntemattoman vieraan kanssa ja he eivät huomaa, kuinka nopeasti kiitää aika. Yhtäkkiä valssin päätösosa keskeytyy kellojen lyönneillä. Yö on tullut. Tuhkimo rientää nopeasti pois juhlapaikasta ja kiireissään kadottaa kristallisen korkokenkänsä.

Prinssi on epätoivoinen. Suutareiden ja avustajiensa avulla prinssi käy sovittamassa löytämänsä kristallisen korkokengän kaikille kuningaskunnan naisille, mutta korkokenkä ei sovi yhdellekään heistä. Prinssi hakee rakastettuaan myös kaukaisista maista, mutta tuloksetta. Äitipuolen kodissa Tuhkimo on kotitöiden lomassa muistelee tanssiaisia. Yhtäkkiä saapuu prinssi. Hän vaatii, että kaikkien naisten on sovitettava tuomansa korkokenkä. Tuhkimon äitipuoli tyttärineen yrittävät turhaan sovittaa korkokengän omiin liian isoihin jalkoihin. Se ei sovi kenenkään jalkaan. Huomattuaan Tuhkimon prinssi tarjoaa hänelle mahdollisuuden sovittaa korkokengän. Tuhkimo kieltäytyy, mutta heti sen jälkeen hän pudottaa vahingossa taskustaan toisen samanlaisen korkokengän. Prinssi näkee tytön kasvot. Se onkin etsimänsä rakastettu — Tuhkimo. Tästä hetkestä eteenpäin mikään ei enää erota heitä toisistaan.[5]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkimo musiikillisesti ja dramaattisesti on perinteisin kaikista Prokofjevin baleteista eikä se sisällä balettimusiikkia uudistavia merkkejä. Pikemminkin päinvastoin. Baletti jatkaa romanttisen ja satumaisen näytelmän perinteet lukuisine muunnelmineen, divertismentoineen ja valsseihin rakentuvine kulminaatioineen, joissa kuulijalle huolella valmistetaan värikkään ilmeikkäät elämyshetket.[6] Musiikissa säveltäjä halusi korostaa sadun lyyrisen luonteen. Tarkoituksena oli poeettisen rakkauden syntymisen ja kehittymisen vaiheiden kuvaaminen. Baletin säveltämisen aikana tapahtunut Prokofjevin oman elämänkumppanin vaihtaminen, todennäköisesti vaikutti säveltäjän sävelkielen muotoon. Tuhkimossa kuulijalle esitetään kolme laajaa lyyristä pääteemaa. Ensimmäinen assosioituu Tuhkimon nöyryyttämiseen äitipuolen ja siskopuolien käsien kautta. Toinen teema kuvaa Tuhkimon puhtautta, viattomuutta ja kauniimman olemassaolon saavuttamisen kaipuuta. Kolmas teema esittää Tuhkimon onnellista rakkautta prinssiä kohtaan.

Mielenkiintoisimmat musiikilliset kohdat on uskottu fantastisille hahmoille, kuten haltijattarelle. Toinen fantastinen kohtaus, joka on yksi Prokofjevin balettien kaikkein tunnetuimmista, on kellojen lyönti puoliyön aikaan. Kellojen lyöntien aikana ilkikuriset tontut (jotka edustavat kellojen tunnit) puikkelehtivat lavalla hurjan tanssin tahtiin kellonheilurin kolauttaen uhkaavasti. Tätä pelottavaa näkyä säestää dissonoivassa kauhussa tutiseva orkesteri.

Tuhkimon tanssiaisiin lähtö -kohtaus on runollinen, ihastuttava valssi. Toisen näytöksen Iso valssi on Prokofjevin yksi riemunkirjavimmista valsseista - suoranainen ilotulitus iloisuutta ja harmonista muhkeutta. Tarjoilutilaisuus vieraille -kohtauksessa on käytetty marssi toisesta Prokofjevin oopperasta. Baletin päättää ihana valssi, jossa hiljaa, mutta riemukkasti soi Tuhkimon rakkauden ja unelman teema.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1], Miheeva, L. Прокофьев. Балет «Золушка». Viitattu 12.12.2015. (venäjäksi)
  2. Robinson, Harlow 1987. Sergei Prokofiev. A Biography. London: Robert Hale, s. 417—418. (englanniksi)
  3. Robinson, Harlow 1987. Sergei Prokofiev. A Biography. London: Robert Hale, s. 421. (englanniksi)
  4. Miheeva, L. Прокофьев. Балет «Золушка». Viitattu 12.12.2015. (venäjäksi)
  5. [2], Miheeva, L. Прокофьев. Балет «Золушка». Viitattu 12.12.2015. (venäjäksi)
  6. [3], Miheeva, L. Прокофьев. Балет «Золушка». Viitattu 12.12.2015. (venäjäksi)
  7. [4], Miheeva, L. Прокофьев. Балет «Золушка». Viitattu 12.12.2015. (venäjäksi)