Triskele

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kelttiläinen pronssikiekko, jossa on jin ja jang -tyyppinen kehrä triskelenä, josta muodostuu kolme tyyliteltyä linnun päätä. Löydetty Longban saarelta, Derryssä, peräisin esikristilliseltä ajalta.

Triskele on kolmesta lomittaisesta spiraalista, jaloista tai joistakin muista symboleista koostuva ornamentti, joka perustuu ympyrän jakamiseen kolmeen osaan.[1] Triskele on symbolinen ja osittain koristeellinen merkki, joka muodostuu yksinkertaisimmillaan kolmesta samasta pisteestä lähtevästä polvekkaasta viivasta tai vaihtoehtoisesti kolmesta polvesta koukistuneesta ihmisen jalasta.[2] Sana tulee kreikan sanasta τρισκέλιον (triskelion) tai τρισκελής (triskeles) ja se tarkoittaa kolmea jalkaa; tri ’kolme’ ja skelos ’jalka’lähde?. Latinaksi se on triquetrum[3].

Vaikka triskele on ollut symbolina useissa paikoissa ja useina aikoina, se yhdistetään erityisesti kelttiläiseen taiteeseen La Tènen kulttuurissa rautakauden aikana. Pronssikauden Irlannissa kivirakennelmien seinäpintoja koristeltiin usein kolmijakokombinaatioilla.[1] Kristillisessä taiteessa triskele on Jumalan kolminaisuuden symboli.[2] Nykyään triskele toimii Sisilian ja Mansaarten symbolina, joiden lipuista se löytyy. Nykyään sitä käyttävät symbolina myös niin sanotut uuspakanat.lähde?

Vapaa Linux-jakelu Trisquel käyttää triskelionia projektinsa tunnuksena.lähde? Triskelen muotoisia yksiköitä muodostava klatriini-apuproteiini osallistuu kalvorakkuloiden muodostamiseen solujen eritysaineenvaihdunnassa.[4]

Triskeleitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aikio, Annukka ja Vornanen, Rauni: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Biederman, Hans (toim. Pentti Lempiäinen): Suuri symbolikirja, s. 376. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.
  2. a b Aikio ja Vornanen 1993. s. 624
  3. Triskele. Facta 2001. Osa 16, palsta 790
  4. Frances M. Brodsky: Diversity of Clathrin Function: New Tricks for an Old Protein. Annual Review of Cell and Developmental Biology, 2012, nro 1, s. 309–336. PubMed:22831640. doi:10.1146/annurev-cellbio-101011-155716. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]