Tribal-luokka (fregatti)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kuvaa Britannian kuninkaallisen laivaston fregattiluokkaa. Muita saman nimisiä luokkia, katso Täsmennyssivulta.
Tribal
27 taking the tow to HMS Eskimo Sept 1975.jpg
Naval ensign of the United Kingdom.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 2 300 t (kuiva)
2 700 t (max)
Pituus 109,73 m
Leveys 12,88 m
Syväys 4,04 m
Koneteho COSAG:
1 x höyryturbiinia 12 500 shp (9,3 MW)
1 x Metrovick G-6 -kaasuturbiini 7 500 shp (5,6 MW)
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 253
Aseistus
Meritorjunta 2 x 4,5" (114 mm) Mk5* Mod 1 -tykkiä yksiputkisina asennuksina
1 x Mk10 Limbo-sukellusveneentorjuntaheitin
1 x Westland Wasp -helikopteri
Ilmatorjunta 2 x Bofors 40 mm Mk7 -ilmatorjuntatykkiä
2 x Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä

Tribal-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston fregattiluokka, johon kuului kaikkiaan seitsemän alusta. Luokka suunniteltiin 1950-luvulla ja se oli palveluksessa 1980-luvun alkuun.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1954 kyseenalaistettiin erikoistuneiden fregattien valmistus pääasiassa niiden aiheuttamien kustannusten takia, mutta syynä oli myös taisteluosastojen muodostamisen aiheuttamat vaikeudet pitkälle erikoistuneista aluksista eli oikeiden alusten, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan sijoittaminen aiheutti operatiivisia ongelmia. Siksi aloitettiin vielä samana vuonna uusien alusten, joissa oli pääosa tyyppien 12, 41 ja 61 ominaisuuksista, suunnittelu. Työn tuloksena syntyi Tribal-luokan yleisfregatti (tyyppi 81), jonka suunnittelutyö saatiin päätökseen helmikuussa 1957.[1]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokan alukset olivat uppoumaltaan 2300 tonnia kuivana ja 2700 tonnia täysin kuormattuna. Niiden kokonaispituus oli 109,7, leveys 12,9 ja syväys 4,0 metriä.[2]

Alukset olivat ensimmäisiä suurehkoja Britannian kuninkaallisen laivaston aluksia, joissa varsinaiseen propulsiojärjestelmään kuului kaasuturbiinit. Niihin asennettiin niin sanottu COSAG-järjestelmä (engl. COmbined Steam And Gas turbine), joka asennettiin myös rinnan valmistettuihin County-luokan hävittäjiin. Voimanlähteen oli perinteinen 12000 hevosvoiman höyryturbiini, joka yksin kykeni tuottamaan alukselle yli 20 solmun nopeuden. Lisävoimaksi oli asennettu 7500 shp:n G-6 kaasuturbiini, jonka avustamana nopeus kasvoi 28 solmuun. Pelkällä kaasuturbiinilla saavutettiin 21 solmun nopeus. Järjestelmän etuna oli höyrykoneen hyvä hyötysuhde polttoaineenkulutuksen ja nopeuden välillä eli risteilynopeus ja kaasuturbiini mahdollisti tarvittaessa lisävoiman saannin. Koneisto mahdollisti riittävän tehon saavuttamisen pienemmällä kattilamäärällä, joten aluksilla oli vain yksi höyrykattila. Kattilamäärän pienennys säästi tilaa ja miehistöä. Samoin koneisto mahdollisti alukselle nopeamman liikkeelle lähdön´. Yhdestä kattilasta huolimatta aluksille jouduttiin asentamaan kaksi savuhormia, koska kaasuturbiini tarvitsi omansa, mikä vei kansitilaa.[1]

Alusten tykkiaseistuksena olivat kaksi 4,5 tuuman tykkiä yksiputkisina Mk V asennuksina. Ne oli sijoitettu juuri komentosillan eteen etukannelle ja toinen takakannelle. Tykit oli otettu romutetuista C-luokan hävittäjistä ja niihin oli asennettu ennen asennusta uudet tähtäimet ja latausjärjestelmät. Uusiokäyttö johtui lähinnä kustannusten laskupaineesta ja nopeasti saannista. Tykkien korotuskulma oli ainoastaan 50 astetta, mikä rajoitti niiden käyttöä ilmatorjuntaan. Tulenjohtojärjestelmänä oli MRS3, joka oli asennettu sillan yläpuolelle ja taakse. Siihen oli liitetty tyypin 903 maalinseurantatutka.[3]

Alukset olivat myös kuninkaallisen laivaston ensimmäisiä fregatteja, joiden osaksi pääaseistusta suunniteltiin ohjukset. Aluksille asennettiin Seacat-ohjusten neliohjuksiset laukaisualustat ja niiden tarvitsema GWS21 ohjaus- ja valvontajärjestelmä. Laukaisualusta sijoitettiin päämaston kahtapuolen ja tulenjohtojärjestelmät sijoitettiin taaemman savuhormin sivuille rakennetuille tasanteille. Ohjusten toimitusviiveiden vuoksi ohjusten paikalle asennettiin alusten valmistusvaiheessa 40 millimetrin ilmatorjuntakanuuna ilman automaattista tulenjohtojärjestelmää lukuun ottamatta HMS Zulua. Aluksille asennettiin ohjukset määräaikaishuoltojen yhteydessä.[1] Ilmavalvontakyvyn mahdollisti tyypin 965 -kaukovalvontatutka ja sen suuri AKE1-antenni, joka oli asennettu maston huippuun. Keskivalvonnan ja maalinseurannan mahdollisti etuosassa olevaan mastoon asennettu tyypin 993 -tutka.[4]

Kolmas toteutettu innovaatio oli helikopterin vaatimien tilojen valmistus ja helikopterin sijoittaminen alukselle. Tämän seurauksena alukselle asennettiin vain yksi Limbo Mk10 -sukellusveneentorjuntaheitin, mutta toisen heittimen menetyksen korvasi paremmin kuin hyvin Westland Wasp-helikopterin aseistus ja sen suurempi kantama. Kaikuluotaimina aluksella olivat tyyppien 177, 170 ja 162 -järjestelmät.[5]

Operatiivisten tutkien lisäksi aluksella oli merenkulkututka tyyppiä 978, joka oli sijoitettu päämastoon rakennetulle hyllylle.[6]

Alukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tribal-luokan fregatit[7]
Nimi Telakka Kölinlasku Vesille Valmis Kohtalo
HMS Ashanti Yarrow and Company, Scotsoun 15.1.1958 9.3.1959 23.11.1961 upotettu maalilaivana 1988
HMS Nubian Portsmouthin telakka 7.9.1959 6.9.1960 9.10.1962 upotettu maalilaivana 1987
HMS Gurkha John I. Thornycroft and Company, Woolston 3.11.1958 11.7.1960 13.2.1963 Indonesian laivastolle 1984 nimellä KRI Wilhelmus Zakarias Yohannes
HMS Eskimo J. Samuel White and Company, Cowes 22.10.1958 20.3.1960 21.2.1963 upotettu maalilaivana 1986
HMS Tartar Devonportin telakka 22.10.1959 19.9.1960 26.2.1962 Indonesian laivastolle nimellä KRI Hasanuddin
HMS Mohawk Vickers Armstrong, Barrow-in-Furness 23.12.1960 5.4.1962 29.11.1963 myyty romutettavaksi
HMS Zulu Alexander Stephen and Sons, Linthouse 13.12.1960 3.7.1962 17.4.1964 Indonesian laivastolle nimellä KRI Martha Khristina Tiyahahu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tribal-luokka (fregatti).
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947-1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
  • Marriott, Leo: Royal Navy Frigates 1945-1983. Lontoo, Englanti: Ian Allan, 1983. ISBN 0-7110-1322-5. (englanniksi)
  • Boniface, Patrick: Type 81 A History of the Tribal Class Frigate. Penzance, Cornwall: Periscope Publishing, 2012. ISBN 978-1-904381-51-8. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Marriott, Leo s. 70
  2. Gardiner, Robert s. 518
  3. Marriott, Leo s. 71
  4. Marriott, Leo s. 71-72
  5. Marriott, Leo s. 70-71
  6. Marriott, Leo s. 72
  7. Gardiner, Robert 1947-1995 s. 518