Tratta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tratta on yrityssaatavien perintään käytettävä maksukehotus, johon liittyy julkisuuden uhka. Tratalla kehotetaan velallista maksamaan erääntynyt saatava. Tratan noudattamatta jättäminen voidaan julkaista ja merkitä luottotietorekisteriin.[1] Trattaperintä on varsin yleinen käytäntö.

Tratan tarkoitus on toimia pelotteena velalliselle, joka haluaa pitää luottotietonsa puhtaana. Sen julkaiseminen on julkinen ilmoitus, ettei velallinen ole suoriutunut maksuvelvoitteestaan.[1]

Sekä laki saatavien perinnästä että rikoslaki kieltävät tratan käyttämisen kuluttajasaatavan perimiseksi.[2][3] Lain mukaan yritys on taho, jolla on Y-tunnus[4].

Nykyään Suomessa on käytössä vain yksityisoikeudellinen tratta. Erona aiempaan sen protestoiminen ja julkaiseminen ei vaadi viranomaisen vahvistusta.[5]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityinen tratta on ollut Suomessa käytössä vuodesta 1995. Tratan viranomaisprotestista luovuttiin perintälain (513/1999) tullessa voimaan syyskuun alussa 1999. Lain esitöissä tratta selitettiin hyväksymätöntä asetetta muistuttavaksi asiakirjaksi. Ennen lainmuutosta julkinen notaari osallistui tratan protestointiin. Luottotietolain tultua voimaan perintälaissa tarkoitetuksi yritykseksi katsotaan myös yksityishenkilöt, joilla on Y-tunnus, kuten maanviljelijät.

Menettely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trattaa saa käyttää vain sellaisten saatavien perimiseksi, jotka ovat erääntyneitä, selviä ja riidattomia. Jos saatavan oikeellisuudesta on epäselvyyttä tai erimielisyyttä, esimerkiksi velallinen on kiistänyt maksuvelvollisuutensa, trattaa ei saa lähettää. Tratan saa lähettää vasta sen jälkeen, kun velalliselle on ensin annettu maksumuistutus, jossa on vähintään seitsemän päivän määräaika maksun maksamiselle.[1]

Tratan lähettäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velkoja panee trattaperinnän alulle toimittamalla yleensä perintätoimistolle tiedot velkojasta ja velallisesta, itse saatavasta sekä viivästyskoroista ja muista prosessissa aiheutuneista kuluista. Perintätoimisto lähettää velalliselle tratan, jossa todetaan, että tratta protestoidaan, ellei kyseessä olevaa maksua suoriteta määräajassa. Samanaikaisesti toimitetaan asiasta luottotietoyhtiölle ilmoitus. Tästä luottotietoihin syntyy maksuviivetieto, joka ei ole varsinainen maksuhäiriömerkintä mutta jolla voi olla merkitystä yhtiön myöhempään toimintaan.[6] Protestoija ja asettaja on tällaisessa tilanteessa perintätoimisto.[5]

Tratan protestointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos velallinen ei maksa saatavaa, perintätoimisto päättää luottotietoyhtiön kanssa, julkaistaanko tratta hiljaisena vai julkisena. Samalla perintätoimisto tiedottaa luottotietoyhtiötä asiasta. Hiljaisella protestilla tarkoitetaan vain luottotietoyhtiön tietokannassa näkyvää tietoa. Julkinen protestointi julkaistaan myös talousalan lehdissä.[6] Protestointi on tehtävä 31 päivän kuluessa tratan lähetysilmoituksesta.[7] Tratta voidaan julkaista tai merkitä luottotietorekisteriin, kun kymmenen päivää on kulunut tratan lähettämisestä.[1]

Protestoinnista lähettää luottotietoyhtiö velalliselle ilmoituksen. Ilmoituksessa todetaan, että velallinen voi välttää protestin julkaisemisen maksamalla. Jos velallinen maksaa tratan korkoineen ja kuluineen seitsemän päivän kuluessa, tratta protestoidaan hiljaisena.[7]

Julkinen protesti ei ole velkojalle pelkästään myönteinen asia. Protestointi kutsuu velallisen muutkin velkojat perintätoimiin. Kun muutkin velkojat kilpailevat maksusta, velkojan oma mahdollisuus saada maksu pienenee.[7]

Tratan epääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Velallisella on mahdollisuus riitauttaa tratan protestoiminen. Tällöin tutkitaan, onko reklamaatio perusteltu riittävästi. Kun saatava osoitetaan riitaiseksi, perintä jatkuu laajalla haastehakemuksella käräjäoikeudessa.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bräysy, Pia: Perintä käytännössä. Kauppakamari, 2013.
  2. Laki saatavien perinnästä 7 § FINLEX®. Viitattu 14.12.2011.
  3. Rikoslain 30 luku 3 § FINLEX®. Viitattu 11.4.2010.
  4. Luottotietolaki 11.5.2007/527 3 § 2-kohta.
  5. a b c Lehtonen - Mökkönen - Töyrylä - Seulu: ”8. luku: Hyvä perintätapa: Maksuvaatimuksen laiminlyönti: Tratta sekä 7. luku: Tratta”, Perintä ja luotonhallinta. Internet-versio päiv. 31.1.2012. Sanoma, 2011. ISBN 978-951-0-25658-9. Teoksen verkkoversio (viitattu 28.2.2012).
  6. a b Marko Silen: Sopimusasiat – Tratta 3.5.2007. Helsingin seudun kauppakamari. Viitattu 18.3.2009.
  7. a b c Lindström, Jyrki: Luotonvalvonta ja saatavien perintä. Helsinki: Talentum, 2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]