Transaktioanalyysi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Transaktioanalyysi on psykologian teoria ja menetelmä, jonka psykiatri Eric Berne kehitti 1950 - 1960 luvuilla. Viiden viimeisen vuosikymmenen aikana transaktioanalyysi on kehittynyt ja eriytynyt sovellettavaksi sekä psykoterapian, neuvontatyön, kasvatuksen että organisaation toiminnan kehittämisen alueille. Nimi viittaa ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.

Peruskäsitteet lyhyesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minätilat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berne tunnisti ihmisessä kolme erilaista minätilaa. Minätila sisältää tunteet, ajattelun ja toiminnan. Ollessaan vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa, toimii ihminen tästä tilasta käsin.

Minätilat: Vanhempi, Aikuinen ja Lapsi ja näistä tiloista käsin tapahtuva vuorovaikutus ovat perusta transaktioanalyysin teorialle. Kyseinen malli on tehnyt monet vaikeasti tulkittavat tilanteet helpommin ymmärrettäviksi ja malli lienee transaktioanalyysin tunnetuin ja sovelletuin osa.

Vuorovaikutus (transaktiot)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuorovaikutus on viestintää (sanallista tai sanatonta) ihmisten välillä. Suomenkieleen vakiintunut sana – vuorovaikutus – vielä korostaa sitä, että (vuorotellen lähetetty) viesti vaikuttaa. Tätä tapahtumien sarjaa voidaan arvioida sen mukaan, miten hyvin on saavutettu haluttu tavoite, parannettu ihmissuhdetta, edistetty jotain asiaa, jne. Koulutettu transaktioanalyytikko tunnistaa käytetyn minätilan ja voi auttaa ihmisiä näkemään paremmin, mitä he oikein keskenään tekevät ja niin halutessaan, parantamaan vuorovaikutuksen laatua.

Sivelyt, huomionosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen tarvitsee huomionosoituksia – huomatuksi tulemista. Kyse on yhtä tärkeästä perustarpeesta kuin mitä tarve ravintoon ja lämpöön ovat. Ihmiset antavat toisilleen huomion osoituksia, ottavat niitä vastaa tai kieltäytyvät niistä. Ja tekevät sen itsensä tai ihmissuhteensa kannalta terveesti tai vahingollisesti. Oman sivelytoiminnan tarkastelulla ja sen muuttamisella voi olla suuri merkitys.

Pelit vastaan aito ja avoin toisen ihmisen kohtaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berne määritteli ihmissuhdetta vahingoittavan, epäaidon vuorovaikutuksen peliksi. Tavoite on hankkia huomiota, mutta “epärehellisin” keinoin. Pelissä jotain (tunne, ajatus) on naamioitu, se noudattaa vakiintunutta kaavaa ja päättyy kielteisiin tunteisiin ja ajatuksiin – molemmin puolin. Bernen innovatiivinen mieli nimesi pelit kuvaavasti, kuten: sainpas sinut, kyllä mutta, minähän vain yritin auttaa, jne. Hänen kirjansa Games People Play (suom. Kanssakäymisen kuviot) oli 60-luvulla myyntitilastoissa korkealla.

Käsikirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Berne otaksui, että tilanteeseen huonosti sopiva käyttäytyminen johtuisi siitä, että ihminen itse asettaa itselleen rajoituksia, joita ei oikeasti ole. Tällainen todellisuuden näkeminen kapeasti tai virheellisesti juontaisi juurensa lapsuudessa tehtyihin tulkintoihin ja päätöksiin. Lapsuudessa tilanne on nähty elämän ja kuoleman kysymyksenä ja se – tietoisuuden ulkopuolella – ohjaa kuin elokuvan taustalla oleva käsikirjoitus ohjaa elokuvaa. Psykoterapiassa päämääränä on muuttaa käsikirjoitusta. Vastaavasti, muillakin transaktioanalyysin soveltamisaloilla, voidaan puhua käsikirjoituksesta. Ja sen päivittämisestä paremmilla päätöksillä.

Minä olen ok – sinä olet ok[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Otsikon toteamus sisältää transaktioanalyysin peruoletuksen, että ihmiset ovat hyviä ja arvokkaita. Eivät aina toimi hyvin ja arvokkaasti, mutta voivat muuttua, kasvaa tai tulla enemmän siksi, mitä ovat “oikeasti”.

Sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terapiatyö tai muu transaktioanalyytikon suorittama työ perustuu molemminpuoliseen sopimukseen. Perusoletus on, että ihminen pystyy itse päättämään, mitä elämällään tekee. Pääasiallisin syy siihen, miksi transaktioanalyysin käsitteistö on tai pyrkii olemaan yleiskieltä, on se, että molemmat sopijapuolet voisivat puhua samoista asioista samoin termein. Ja tehdä sopimuksia siten, että molemmat tietävät, mistä sovittiin.

Transaktioanalyysin soveltaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvonta, ohjaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Työnohjaaja tai perheneuvoja ei varsinaisesti tee terapiatyötä. Hän on eräänlainen avustaja ongelmatilanteissa. Ongelmatilanteet liittyvat ihmissuhteisiin. Pyrkimys on opettaa sen verran transaktioanalyysin käsitteistöä ja malleja, että osapuolet saisivat työvälineet edistääkseen keskinäistä kanssakäymistään.

Terapeutti työskentelee yhteistyössä asiakkaan kanssa. Molemmat käyttävät Aikusen minätilaansa tutkiakseen sitä, mikä käyttäytymisessä ja ajattelussa johtaa ongelmiin ja siihen, ettei ihminen käytä kaikkia mahdollisuuksiaan. Terapia on yhteistyötä. Transaktioanalyysi tarjoaa tähän yhteistyöhön välineet eikä se sulje pois psykoterapian muita malleja tai työvälineitä.

Organisaation konsultointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Organisaatioidenkin on tehtävä yhteistyötä asiakkaiden ja toimittajien kanssa. Tätä yhteistyötä tekevät ihmiset, jotka työskentelevät näissä organisaatioissa. Transaktioanalyysin malleja avoimesta, tehokkaasta ja luottamusta rakentavasta ihmisen toiminnasta voidaan soveltaa organisaatioiden toimintaa kehittävässä työssä. Laveasti tulkiten organisaatiossakin on inhimillisiä piirteitä; kuvitella todeksi asioita, mitkä eivät sitä ole, tehdä asioita piilotetuin tavoittein, jne. Vastaavasti, transaktioanalyysin käsitteitä ja malleja voidaan hyödyntää muutosten aikaansaamisessa.

Koulutus ja kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuudessa saadut kokemukset ja niistä tekemämme johtopäätökset seuraavat meitä aikuisikään saakka. Sitä varmemmin, mitä vähemmän olemme niistä tietoisia. Transaktioanalyytikko opettaa – riippuen koulutettavista – osan transaktioanalyysin peruskäsitteistä. Opetuksen tarkoitus on – kuten muillakin soveltamisen alueilla – antaa työvälineet itsensä ja ihmissuhteidensa tarkasteluun ja edelleen kehittämiseen.

Eric Berne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eric Berne, syntyi 1910 Montrealissa Kanadassa. Hän oli psykiatri ja radikaali uudistaja. Hän kuoli kesken kehitystyönsä, 60 vuotiaana. Hänen ideoimansa teoria ihmisen psykologiasta ja työvälineistä ihmisen kasvuun ja mielenterveyteen on levinnyt koko maapallon kattavaksi. Berne kouluttautui psykoanalyytikoksi Paul Felderin ohjaamana vuonna 1947. Felder oli toiminut muun muassa Freudin työtoverina Wienissä. Sittemmin Berne suuntautui Erik Eriksonin mukaan. Nämä kaksi lienevät eniten vaikuttaneita psykoanalyytikkoja Bernen taustalla. Ensimmäisen kerran sanan – transaktioanalyysi – (kirjallisesti) Berne mainitsi vuonna 1957. Samana vuonna hän aloitti kuuluisuutta saaneet seminaarinsa San Franciscossa. Bernen tunnetuin kirja, Games People Play, julkaistiin vuonna 1964. Kirjasta tuli myyntimenestys myös USA:n ulkopuolella ja samalla useat transaktioanalyysin käsitteet tulivat tutuiksi suurelle yleisölle. Bernen viimeinen kirja: What do you say after you say hello julkaistiin Bernen kuoleman jälkeen (v.1971). Kirja on yhteenveto Bernen ajatuksista ja hänen viimeiseksi jäänyt panoksensa teorian kehittelyssä.

Eric Bernen teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Mind in Action (1947)
  • A Layman's Guide to Psychiatry and Psychoanalysis (1957);
  • Transactional Analysis in Psychotherapy (1961);
  • Structure and Dynamics of Organizations and Groups (1963);
  • Games People Play (1964);
  • Principles Group Treatment (1966);
  • Sex in Human Loving (1970)
  • What Do You Say After You Say Hello (1971).

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]