Tokion yleissopimus
| Tokion yleissopimus | |
|---|---|
| Yleissopimus rikoksista ja eräistä muista teoista ilma-aluksissa | |
| Allekirjoitettu | 14. syyskuuta 1963 |
| Allekirjoituspaikka | Tokio, Japani |
| Kielet | englanti, espanja, ranska |
| Voimaantulopäivä | 4. joulukuuta 1969 |
| Osapuolet | |
| Osapuolet | 187 |
Tokion yleissopimus (engl. Tokyo Convention) eli Yleissopimus rikoksista ja eräistä muista teoista ilma-aluksissa (engl. Convention on Offences and Certain Other Acts Committed on Board Aircraft) on Tokiossa 14. syyskuuta 1963 solmittu kansainvälinen sopimus. Sopimus määrittää, minkä valtion tuomiovallan alle kuuluvat kansainvälisellä lennolla olevassa ilma-aluksessa tapahtuvat rikokset ja ilma-aluksen turvallisuuden vaarantavat teot. Lisäksi se antaa ilma-aluksen päällikölle oikeuden pidättää tai määrätä pidätettäväksi vaaraa tai häiriötä lennolla aiheuttava henkilö ja poistaa tällainen henkilö lennolta.[1]
Tokion yleissopimuksesta tehtiin kolme alkuperäiskappaletta englanniksi, ranskaksi ja espanjaksi, jotka talletettiin Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön arkistoihin.[1] Sopimus astui voimaan 4. joulukuuta 1969. Sen on vuoteen 2023 mennessä ratifioinut 187 maata. Lisäksi Pyhä istuin on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ei ratifioinut sitä.[2]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleissopimus määrittelee tuomiovallan, jonka alle kansainvälisillä lennoilla tehdyt rikokset ja ilma-aluksen turvallisuuden vaarantavat teot kuuluvat. Lennoksi katsotaan sopimuksessa aika siitä hetkestä, kun moottorien tehoa lisätään nousua varten siihen hetkeen, kun laskukiito on päättynyt.[1] Ennen lentoonlähtöä, ilma-aluksen ollessa vielä maassa, sovelletaan sen valtion lakeja, jossa ilma-alus on.[3]
Kansainvälisen lennon aikana tuomiovalta on pääasiassa sillä valtiolla, johon ilma-alus on rekisteröity. Myös esimerkiksi alkoholin tarjoilussa ja uhkapeleissä noudatetaan rekisteröintivaltion lainsäädäntöä. Muu kuin rekisteröintivaltio voi puuttua lennolla olevaan ilma-alukseen käyttääkseen tuomiovaltaansa vain, jos tehty rikos liittyy kyseiseen valtioon, esimerkiksi jos rikos vaikuttaa valtion alueeseen, kohdistuu sen kansalliseen turvallisuuteen tai rikkoo valtion lentoliikennettä koskevia säännöksiä. Lisäksi tuomiovaltaa voi käyttää sellainen valtio, johon ilma-alus laskeutuu esimerkiksi lentokonekaappauksen seurauksena.[1][3]
Tuomiovallan määrittelyn lisäksi Tokion yleissopimus antaa kansainvälisellä lennolla olevan ilma-aluksen päällikölle oikeuden ryhtyä vaaraa tai häiriötä aiheuttavaa henkilöä vastaan tarvittaviin toimenpiteisiin, tarvittaessa myös tällaisen henkilön pidättämiseen. Päälliköllä on myös oikeus poistaa tällainen henkilö ilma-aluksesta minkä tahansa valtion alueella, ja vastaavasti jokaisen sopimusvaltion viranomaisten tulee ottaa ilma-aluksen päällikön lennolta poistama henkilö vastaan.[1]
Lisäpöytäkirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleissopimusta täydennettiin Montrealissa 4. huhtikuuta 2014 allekirjoitetulla pöytäkirjalla (Pöytäkirja rikoksista ja eräistä muista teoista ilma-aluksissa tehdyn yleissopimuksen muuttamisesta,[4] engl. Protocol to Amend the Convention on Offences and Certain Other Acts Committed on Board Aircraft).[5] Uuden pöytäkirjan myötä tuomiovallan määrittelyä muutettiin niin, että tuomiovalta on ilma-aluksen rekisteröintivaltion lisäksi myös sillä valtiolla, johon lentokone laskeutuu kansainvälisen lennon päätteeksi.[6]
Montrealin pöytäkirjan myötä lennolla häiriötä aiheuttavat matkustajat voivat saada rangaistuksen heti lennon päätteeksi riippumatta siitä, minne lento on laskeutunut. Kansainvälisen ilmakuljetusliiton mukaan Tokion yleissopimuksen mukaisessa järjestelmässä 60 prosenttia häiriökäyttäytyjistä jäi rankaisematta esimerkiksi siksi, että lennon kohdemaalla ja ilma-aluksen rekisteröintivaltiolla ei ollut luovutussopimusta, jolla matkustaja olisi voitu saattaa rekisteröintivaltioon oikeuden eteen. Lisäksi pöytäkirja antaa lentoyhtiöille oikeuden vaatia häiriötä aiheuttaneelta matkustajalta korvauksia häiriökäyttäytymisen seurauksena aiheutuneista kuluista, kuten ylimääräisen välilaskun aiheuttamista polttoainekuluista ja laskeutumismaksuista sekä jatkolennoiltaan myöhästyneiden matkustajien uudelleenreitityksen kuluista.[6]
Pöytäkirja astui voimaan 1. tammikuuta 2020.[7] Vuoteen 2023 mennessä sen on ratifioinut tai muuten hyväksynyt käyttöön 45 valtiota. Lisäksi 18 valtiota on allekirjoittanut sen, mutta ei vielä ratifioinut tai muuten hyväksynyt sitä käyttöön.[8]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e 22/1971 – Asetus rikoksia ja eräitä muita tekoja ilma-aluksissa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta Finlex. Oikeusministeriö. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Convention on Offences and Certain Other Acts Committed on Board Aircraft Signed at Tokyo on 14 September 1969 (PDF) Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö. Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Hayward, Justin & Singh, Sumit: Which Country's Laws Are Enforced During International Flights? 10.7.2022. Simple Flying. Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Hallituksen esitys UM/2020/184 Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 10.8.2023.
- ↑ Protocol to Amend the Convention on Offences and Certain Other Acts Committed on Board Aircraft (PDF) 4.4.2014. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö. Viitattu 10.8.2023. (englanniksi, ranskaksi, espanjaksi, venäjäksi, kiinaksi, arabiaksi)
- ↑ a b Bailey, Joanna: Unruly Passengers Could Now Be Banged Up Abroad 3.12.2019. Simple Flying. Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Entry into force of the Protocol to Amend the Convention on Offences and Certain Other Acts Committed on Board Aircraft 28.11.2019. Montreal: Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö. Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Protocol to Amend the Convention on Offences and Certain Other Acts Committed on Board Aircraft Done at Montreal on 4 April 2014 (PDF) Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö. Viitattu 10.8.2023. (englanniksi)