Toivo Nousiainen
Toivo Henrikki Nousiainen (19. huhtikuuta 1897 Savonlinna – 28. elokuuta 1926) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan muun muassa Kuopion valtaukseen ja myöhemmin joukkueenjohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat kauppias Heikki Nousiainen ja Linda Maria Boehm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Toini Schadewitzin kanssa. Hän kävi viidennen luokan Savonlinnan reaalilyseota.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nousiainen liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 23. helmikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamakomennuksen jälkeen Nousiainen siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. konekiväärikomppaniaan.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nousiainen saapui takaisin Suomeen aselaiva S/S Equityn toisella retkellä Aspuskäriin Merikarvialle 8. joulukuuta 1917. Merikarvialta hän sai Uudelta metsätoimistolta määräyksen matkustaa Kuopioon, missä hänen oli määrä kouluttaa paikallisia suojeluskuntajoukkoja. Joukkojen koulutuksen jälkeen hän osallistui Kuopion valtaukseen joukkueenjohtajana Kuopion suojeluskunnan 1. komppaniassa. Seuraavaksi hänet määrättiin Kuopiossa muodostettuun konekiväärikomennuskuntaan, joka lähetettiin Mannerheimin määräyksestä 11. helmikuuta 1918 Savon rintamalle Mikkeliin ja edelleen Mäntyharjulle yhdessä Kuopion 1. ja 2. suojeluskuntakomppanian kanssa.[3] Nousiainen osallistui kyseisessä komennuskunnassa taisteluihin Mäntyharjulla ja Varkaudessa. Myöhemmin hänet siirrettiin 28. helmikuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan ja osallistui sen riveissä taisteluihin Tampereella sekä Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nousiainen jatkoi sisällissodan jälkeen palvelustaan 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon jääkärirykmentti 3 ja sitten Uudenmaan rykmentti. Hän toimi rykmentissä 1. konekiväärikomppanian päällikkönä. Armeijasta hän erosi 16. toukokuuta 1921 ja liittyi sen jälkeen suojeluskuntajärjestöön. Suojeluskunnissa hän toimi paikallispäällikkönä Varkauden suojeluskunnassa. Varkaudesta hän siirtyi Kuopioon, missä hänet nimitettiin 1. helmikuuta 1925 Kuopion suojeluskuntapiirin IV alueen päälliköksi. Suojeluskunnista hän erosi 31. tammikuuta 1926 ja kuoli vielä samana vuonna.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Toim. Kai Donner, Theodor Svedlin, Heikki Nurmio: Suomen vapaussota II. Jyväskylä: Gummerus, 1925–1927.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|