Sinussolmuke
Sinussolmuke (lat. nodus sinuatrialis) tai eteissolmuke on sydämen toiminnan kannalta elintärkeä tahdistinsolmuke[1] ja sydämen impulssinjohtojärjestelmän osa. Se on noin senttimetrin pituinen erikoistuneen sydänlihaskudoksen kaistale, joka sijaitsee oikean eteisen yläosassa takaseinämässä lähellä yläonttolaskimon laskukohtaa.[2]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sinussolmuke aloittaa uuden toimintakierron ennen sydämen muita osia. Edellisen supistumisen jälkeen sinussolmukkeessa alkaa aktiopotentiaali, joka leviää ensin kolmeen eteisjohtorataan. Sieltä impulssi leviää eteislihassyihin aiheuttaen eteisten supistumisen. Samalla impulssi on saavuttanut myös oikean eteisen alaosassa olevan eteis-kammiosolmukkeen, jossa impulssin kulku viivästyy sen verran (0,1 s), että eteiset ehtivät supistua ja tyhjentyä ennen kammiosupistusta. Eteis-kammiosolmukkeesta aktiopotentiaali leviää eteis-kammiokimpun ja kammioiden johtoratojen kautta kammioihin. Kammiot supistuvat ja sen jälkeen kierto alkaa alusta.[2]
Mikäli aivot eivät jostain syystä lähetä viestejä sinussolmukkeelle, se luo impulsseja noin 120 lyönnin minuuttitahtia. Sinussolmuke muodostuu erikoistuneesta, väsymättömästä sydänlihaksesta.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 188. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
- ↑ a b Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 318–319. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2.
- ↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 37. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.