Nolostuminen
Nolostuminen on kielteinen tunne, joka syntyy, kun ihminen tajuaa yhtäkkiä antavansa itsestään epätoivotun vaikutelman todellisille tai kuvitelluille havaitsijoille. Nolostumiseen liittyy säikähdys, kiusallisuus, häpeä ja mielipaha. Nolostunut ihminen tuntee itsensä huomiota herättäväksi ja kömpelöksi, hän säälittelee tilannettaan, ja hän kauhistuu ja tuntee nöyryytystä oletetusti saamistaan arvostelmista.[1]
Ihminen voi nolostua vain, jos hän välittää siitä, mitä muut ajattelevat hänestä. Nolostuminen iskee nopeasti ja vastustamattomasti, mutta se kestää vain lyhyen ajan ja on lievempää kuin häpeä. Tyypillisiä nolostumisen aiheuttavia tilanteita ovat housujen repeäminen, juoman läikyttäminen tai keskustelukumppanin nimen unohtaminen. Myös kepposten uhrit voivat nolostua.[1]
Nolostuessaan ihminen saattaa punastua, katsoa sivuun, kumartaa, virnistää vienosti, nostaa kätensä kasvoilleen, elehtiä käsillään tai änkyttää. Nolostunut ihminen tuntee yleensä teeskentelemätöntä katumusta sekä halua miellyttää, auttaa ja korjata aiheuttamansa vahingon. Tämän vuoksi toiset ihmiset yleensä suhtautuvat nolostumiseen myönteisesti ja saattavat lohduttaa noloa ihmistä. Nolostuminen suojaakin ihmistä kielteisiltä reaktioilta tekemiinsä virheisiin ja pysäyttää väärin tekemisen.[1]
Nolostuminen kuuluu ihmisyksilön kehityksessä varhaisimmin ilmeneviin sosiaalisiin tunteisiin, jotka syntyvät yleensä 18 kuukauden jälkeen.[2] Aikuisten tavoin lapset oppivat nolostumaan vasta noin 10-vuotiaina, kun heidän aivonsa ovat riittävän kehittyneet ymmärtämään, mitä toiset ihmiset heistä ajattelevat.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Miller, Rowland (toim. Baumeister, Roy F. & Vohs, Kathleen D.): ”Embarrassment”, Encyclopedia of Social Psychology, s. 283–285. Sage, 2007. ISBN 978-1-4129-1670-7.
- ↑ Kaija Puura: Lapsen normaali psyykkinen kasvu ja kehitys Therapiafennica. 5.7.2014. Kandidaattikustannus. Arkistoitu 5.7.2014. Viitattu 17.2.2019.