Merijalkaväen mies
| Merijalkaväen mies | |
|---|---|
| Jarhead | |
 |
|
| Ohjaaja | Sam Mendes |
| Käsikirjoittaja |
William Broyles Jr. ja Anthony Swofford |
| Tuottaja |
Lucy Fisher ja Douglas Wick |
| Säveltäjä | Thomas Newman |
| Kuvaaja | Roger Deakins |
| Leikkaaja | Walter Murch |
| Tuotantosuunnittelija | Nancy Haigh |
| Pääosat |
Jake Gyllenhaal, Peter Sarsgaard, Chris Cooper ja Jamie Foxx |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
| Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
| Ensi-ilta |
4. marraskuuta 2005  20. tammikuuta 2006 |
| Kesto | 123 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 72 000 000 $ |
| Tuotto | 96 800 000 $ |
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivusto | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Merijalkaväen mies (Jarhead) on Sam Mendesin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 2005. Se perustuu Yhdysvaltain merijalkaväen entisen tarkka-ampujan Anthony Swoffordin samannimiseen romaaniin, joka kertoo hänen kokemuksistaan Persianlahden sodassa.
Elokuvan pääosissa nähdään Jake Gyllenhaal ja Peter Sarsgaard sekä Oscar-palkitut Chris Cooper ja Jamie Foxx.
Elokuvan alkuperäinen englanninkielinen nimi (Jarhead) tulee merijalkaväen sotilaista käytetystä alatyylisestä nimityksestä.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anthony “Swoff” Swofford (Jake Gyllenhaal) käy Yhdysvaltain merijalkaväen koulutuksen ja hänet sijoitetaan Camp Pendletonin tukikohtaan Kaliforniassa. Ylikersantti Sykes (Jamie Foxx) laittaa hänet edelleen ankaralle tarkka-ampujakurssille. Vaikka monet muut luovuttavat, Swofford pääsee lopulta kurssista läpi. Hänen parinaan toimii Alan Troy (Peter Sarsgåard).[1]
Persianlahden sodan sytyttyä Irakin hyökättyä Kuwaitiin Swofford ja muut sotilaat lähetetään Arabian niemimaalle valmistautumaan Yhdysvaltojen iskuun Irakia vastaan. Valmisteluissa kestää kuukausia ja tylsistynyt Swofford järjestää sääntöjen vastaisen joulujuhlan. Hänen vartiovuoroaan korvaava Fergus O’Donnell (Brian Geraghty) sytyttää vahingossa tuleen valorakettilaatikon herättäen koko yksikön. Ylikersantti Sykes saa selville tapahtumien kulun ja Swofford alennetaan korpraalista sotamieheksi. Rangaistukseen kuuluvat myös alempiarvoiset tehtävät ja samalla Swofford alkaa epäillä hänen kotimaahan jääneen tyttöystävänsä pettävän häntä. O’Donnellia syyttävä Swofford kohtaa tämän ensin häntä aseella osoittaen, mutta kääntäen aseen ympäri vaatien tätä ampumaan itsensä.[1]
Yhdysvaltojen hyökkäys alkaa lopulta 17. tammikuuta 1991. Merijalkaväki etenee kohti Kuwaitin ja Saudi-Arabian rajaa. Swoffordille paljastuu, että Troylla on rikosrekisteri, joka tarkoittaa hänen erottamistaan palveluksesta kunhan he pääsevät kotiin. Joukkojen edetessä he eivät kohtaa lainkaan vastarintaa. Ilmavoimat tekevät tosin vahingossa hyökkäyksen omia joukkojaan vastaan. Pian saavutaan niin sanotulle Kuoleman moottoritielle, jolla lojuu kasoittain tuhoutuneita irakilaisia ajoneuvoja ja kaatuneiden ruumiita. Irakilaiset ovat vetäytyessään sytyttäneen alueen öljylähteet tuleen, mikä aiheuttaa öljysateen taivaalta.[1]
Tarkka-ampuja pari saa viimein tehtävän. Everstiluutnantti Kazinski (Chris Cooper) määrää heidät surrmaamaan Irakin tasavaltalaiskaartin upseerit eräällä lentotukikohdalla. Juuri kun Swofford on saanut heidät tähtäimeensä, majuri Lincoln (Dennis Haysbert) keskeyttää tehtävän ja kutsuu sen sijaan ilmaiskun Swoffordin ja Troyn vastalauseista huolimatta. Pari ei kohtaa lopulta koko sodan aikana lainkaan vihollisen vastarintaa. Swofford palaa kotiin, jossa hänen tyttöystävällään on uusi poikaystävä. Monilla muillakin sotilailla on vaikeuksia sopeutua siviilielämään. O’Donnell kertoo myöhemmin Swoffordille Troyn kuolleen autokolarissa. Swofford osallistuu joidenkin muiden sotilaiden kanssa hautajaisiin ja elokuva päättyy.[1]
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anthony Swofford oli liittynyt merijalkaväkeen 18-vuotiaana 1989. Hänet lähetettiin Saudi-Arabiaan hieman sodan alun jälkeen. Sodan aikana hän toimi tarkka-ampujana 7. merijalkaväkidivisioonassa, mutta ei pääse kokemaan varsinaisia taisteluja. Hänen muistelmansa Jarhead: A Marine Chronicle of the Gulf War and Other Battles julkaistiin hieman ennen Irakin sodan syttymistä vuonna 2003. Kirjasta tuli kriitikoiden ylistämä bestseller. Hän myi sen elokuvaoikeudet 2 miljoonan Yhdysvaltain dollarin hintaan Douglas Wickille ja hänen vaimolleen Lucy Fisher. Unversalilta saatiin 70 miljoonan dollarin budjetti. Käsikirjoituksen laati William Broyles Jr. ja se valmistui alkuvuodesta 2004. Ohjaajaksi palkattiin Sam Mendes. Pääroolin sai lopulta Jake Gyllenhaal. Muita harkittuja näyttelijöitä olivat esimerkiksi Christian Bale, Emile Hirsch ja Leonardo DiCaprio. Yhdysvaltain puolustusministeriö kieltäytyi tukemasta elokuvaa, koska sen käsikirjoitusta ei pidetty oikeanlaisena "sotilaselämän kuvauksena".[1]
Kuvaukset alkoivat tammikuussa 2005 ja päättyivät toukokuussa. Camp Pendeltonin kohtaukset kuvattiin osittain toiminnansa päättäneellä George Air Force Base-tukikohdalla Kaliforniassa. Saudi-Arabian kohtaukset kuvattiin Kalifornian osavaltionyliopisto Channel Islandsin Grand Salonilla. Viimeiset kuvaukset tehtiin hiekkadyyneillä North Algodones Dunes Wilderness Area-suojelualueella Kalifornian kaakkoisosassa.[1]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Jake Gyllenhaal | … | Swoff |
| Peter Sarsgaard | … | Troy |
| Lucas Black | … | Kruger |
| Brian Geraghty | … | Fergus |
| Jacob Vargas | … | Cortez |
| Laz Alonso | … | Escobar |
| Evan Jones | … | Fowler |
| Iván Fenyö | … | Pinko |
| Chris Cooper | … | everstiluutnantti Kazinski |
| Dennis Haysbert | … | majuri Lincoln |
| Scott MacDonald | … | ylikersantti Fitch |
| Jamie Foxx | … | ylikersantti Sykes |
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Merijalkaväen mies sai ensi-iltansa viikonloppuna 4.–6. marraskuuta 2005. 14-viikon esitysten aikana elokuva tuotti kotimaassa 62,6 miljoonaa dollaria ja ulkomailla 34,2 miljoonaa dollaria, eli yhteensä 96,8 miljoonaa. Tuotantoyhtiö Universal teki tuloina noin 53,2 miljoonaa dollaria, eli elokuva sen kaikki kulut huomioon ottaen teki noin 100 miljoonaa dollaria tappiota. Kotivideomarkkinoilla elokuva tuotti kuitenkin vielä 52 miljoonaa dollaria, mikä tasoitti yhtiön tappioita.[1]
Elokuva jakoi kriitikoiden mielipiteitä. Esimerkiksi elokuvan näkökulmaa "jalon sotilaan" myyttiin kiiteltiin. Toisaalta jotkin kriitikot sanoivat elokuvaa "rajoittuneeksi" ja kuinka se kuvaa vain "nihilistisen meriljalkaväen sotilaan" näkökulmaa itse sodan laajemman käsittelyn puuttuessa.[1]
Yhdysvaltain merijalkaväki kritisioi elokuvan käsikirjoitusta ja sen kuvausta merijalkaväen sotilaan elämästä virheelliseksi. Tietyt entiset sotilaat kritisoivat elokuvan eri kohtauksia, joiden tapahtumista pidettiin "epätodennäköisenä". Erikseen mainittiin esimerkiksi sodan jälkeinen kohtaus, jossa sotilaat tanssivat nuotion ympärillä villisti taivaalle ampuen. Jotkin sotilaat myös kiittelivät elokuvassa kuvailtua veljeyttä sotilaiden välillä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Merijalkaväen mies Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Elokuvan kotisivut
|