Etaanitioli
| Etaanitioli | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2H5SH |
| Moolimassa | 62,1 g/mol |
| Ulkomuoto | väritön neste |
| Sulamispiste | –144,4 °C (128,8 K) |
| Kiehumispiste | 35 °C (308 K) |
| Tiheys | 0,839 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | veteen 0,68 g/100 ml (20 °C:ssa) |
|
|
|
Etaanitioli on orgaaninen yhdiste, joka on normaaliolosuhteissa olomuodoltaan väritöntä nestettä, jolla on pistävä haju[1]. Sen kemiallinen kaava on C2H5SH ja rakennekaava CH3CH2SH. Etaanitiolista käytetään myös nimitystä etyylimerkaptaani.
Etaanitiolin moolimassa on 62,1 g/mol, sulamispiste –144,4 °C, kiehumispiste 35 °C, tiheys 0,839 g/cm3, liukoisuus veteen 20 °C:n lämpötilassa 0,68 g/100 ml, leimahduspiste –48,3 °C, itsesyttymislämpötila 299 °C ja CAS-numero 75-08-1.
Etaanitiolia valmistettiin ensimmäisen kerran vuonna 1852. Ainetta voidaan valmistaa nukleofiilisella substituutiolla atyylihalogenidin, kuten etyylijodidin ja sulfidisuolan kuten natriumsulfidin välisellä reaktiolla. Toinen tapa on kuumentaa etanolia ja vetysulfidia.[1]
Etaanitiolia käytetään sen voimakkaan ominaishajun vuoksi merkkiaineena maakaasussa ja eräiden vaarallisten hajuttomien kaasujen joukossa merkkiaineena. Yhdistettä voidaan käyttää myös lähtöaineena orgaanisissa synteeseissä.[1]
Ympäristö- ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lyhytaikainen altistus ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 724. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Etaanitiolin käyttöturvallisuustiedote, Sigma Aldrich, viitattu 28.1.2015.
- Etaanitiolin kansainvälinen kemikaalikortti
- PubChem: Ethanethiol (englanniksi)
- ChemBlink: Ethanethiol (englanniksi)