Sotavakuutus

Sotavakuutus oli sotatilasta johtuva vakuutusrahoitusjärjestelmä, jolla kerättiin varoja sodasta aiheutuneiden vahinkojen korvaamiseen (1939-44).

Henki-, sairaus-, ja työttömyysvakuutuksia myöntävillä vakuutuslaitoksilla oli lakiin perustuva oikeus kantaa vakuutuksenottajilta sosiaaliministeriön määräämä pakollinen sotalisämaksu sodasta aiheutuneiden vakuutustapahtumamenojen peittämiseksi. Sotavahinkolain määräämän palovakuutuksen pakollisen sotalisämaksun kantoi Sotavahinkoyhdistys, joka hoiti myös korvausten suorittamisen vahinkoa kärsineelle. Lisämaksu oli palovakuutuksissa enintään 5 % ja henkilövakuutuksissa 1%.

Sotavahinkolakien mukaan oli kaikkien palovakuuttajien osallistuttava solidaariresti kustannuksiin yhdessä valtion kanssa. Lisämaksun saattoi kuitenkin välttää siten, että jätti palovakuutuksen ottamatta, jolloin sai kuitenkin sotavahinkolain mukaisen korvauksen Sotavahinkoyhdistykseltä sotavahingon sattuessa. Moni jätti palovakuuttamatta myös sillä perusteella, että uskoi julkisuudessa esiintyneisiin tietoihin, joiden mukaan Jatkosota päättyisi nopeasti. Myös vakuutusarvot jäivät useimmilla alhaisiksi, jolloin taloudellinen vastuu siirtyi Sotavahinkoyhdistykselle.