Aatehistoria

Aatehistoria on ihmiskunnan sivistyksen historiaa: oppia ja tutkimusta siitä, miten eri aatteet ovat syntyneet suhteessa omaan aikaansa ja ympäristöönsä. Sen näkyvin osa on (luonnon)tieteiden historian tutkimus. Laajemmin sen tutkimuksen kohteena on eri aikoina ja eri yhteyksissä syntynyt kirjallisuus ja oppineisuus, sekä kulloinkin käytetyt menetelmät esim. historian ja luonnontieteiden tutkimuksessa.

Aatehistoria oppiaineena

Suomen yliopistoissa yhdistetään yleensä Aate- ja oppihistoria. Ainetta opetetaan ainakin Helsingin ja Oulun yliopistoissa.

Länsimaiden aatehistoria

Länsi-Euroopan aatehistoria aloitetaan usein joko keskiajasta tai vasta uuden ajan alkaessa. Sen aikajanalle kuuluvat ainakin seuraavat aatteet ja henkilöt:

• Valistusaika - ihmisoikeudet, uudet luonnontieteet, demokratia
• Royal Society - tiedon vaihto oppineiden kesken
• Ensyklopedistit - tiedon jakaminen suurille kansanjoukoille
• Romantiikka - yksilön ja henkilökohtaisen kokemuksen korostaminen
• Jälkiromantiikka - reaktiona naturalismiin, täydennetään ulkopuolellta tehtyjä havaintoja omakohtaisilla kokemuksilla
• Modernismi - hylkäsi kristillisen akatemisen perinteen. Sigmund Freud, Carl Jung
• Eksistentialismi - länsimaisten arvojen hylkääminen toisen maailmansodan aikoihin. Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, Albert Camus
• Postmodernismi- metakerronta, modernismin hylkäys
• Strukturalismi - Claude Lévi-Strauss
• Poststrukturalismi - Michel Foucault

Katso myös

• Länsimaisen filosofian historia
• Tieteen ja tekniikan historia

Aiheesta muualla

• Kevin O’Donnell: Aatehistoria.WSOY 2004.
• Virpi Mäkinen, Keskiajan aatehistoria – Näkökulmia tieteen, talouden ja yhteiskuntateorioiden kehitykseen 1100–1300-luvuilla. Atena Kustannus, Jyväskylä 2003.
• Juha Manninen: Oulun yliopiston professorin essee "Mihin aatehistoriaa tarvitaan"