Claude-Louis Navier

Claude-Louis Navier (10.2.1785 Dijonissa – 21.8.1836 Pariisissa) (syntyjään Claude Louis Marie Henri Navier) oli ranskalainen insinööri, joka oli merkittävimpiä virtausmekaniikan kehittäjiä.

Navierin–Stokesin yhtälöt on nimetty hänen ja George Gabriel Stokesin mukaan.

Tausta

Nuoren Navierin isä kuoli vuonna 1793 ja hänen äitinsä pyysi tämän setää Emiland Gautheyltä toimimaan pojan opettajana. Setä oli Ranskan sillat ja tiet ylläpitävien armeijan joukkojen insinööri. Vuonna 1802 Navier pääsi École polytechnique-kouluun ja vuonna 1804 hän jatkoi opintojaan École Nationale des Ponts et Chaussées-koulussa, josta valmistui vuonna 1806.

Hän johti Choisyn, Asnièresin ja Argenteuilin siltojen rakentamista, Pariisissa Île de la Citén silta on hänen suunnittelemansa.

Aikanaan hän seurasi setäänsä ylitakastajana Corps des Ponts et Chaussées-joukoissa.

Vuonna 1824 Navier valittiin Ranskan tiedeakatemiaan. Vuonna 1830 hänet nimitettiin professoriksi École Nationale des Ponts et Chaussées-koulussa ja 1831 professoriksi, Augustin Louis Cauchyn seuraajaksi, matematiikassa ja mekaniikassa École polytechnique'ssa.

Tuloksia

1819 hän korjasi Galileo Galilein väärän mallin jännityksen jakaumasta taivutetussa palkissa. Navier kehitti yleisen elastisiteettiteorian eli loi lujuuslaskennan perusteet vuonna 1821. Vuonna 1826 hän määritteli materiaalien kimmomodulin (E).

Vuonna 1822 hän kehitti virtausmekaniikan ydintä olevat Navier-Stokes-yhtölöt.