Claude-Louis Navier

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Claude-Louis Navierista tehty patsas

Claude Louis Marie Henri Navier (10. helmikuuta 1785 Dijon, Ranska21. elokuuta 1836 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen insinööri, joka oli merkittävimpiä virtausmekaniikan kehittäjiä.

Navierin–Stokesin yhtälöt on nimetty hänen ja George Gabriel Stokesin mukaan.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoren Navierin isä kuoli vuonna 1793 ja hänen äitinsä pyysi tämän setää Emiland Gautheyltä toimimaan pojan opettajana. Setä oli Ranskan sillat ja tiet ylläpitävien armeijan joukkojen insinööri. Vuonna 1802 Navier pääsi École polytechnique -kouluun ja vuonna 1804 hän jatkoi opintojaan École Nationale des Ponts et Chaussées -koulussa, josta valmistui vuonna 1806.

Hän johti Choisyn, Asnièresin ja Argenteuilin siltojen rakentamista, Pariisissa Île de la Citén silta on hänen suunnittelemansa.

Aikanaan hän seurasi setäänsä ylitarkastajana Corps des Ponts et Chaussées -joukoissa.

Vuonna 1824 Navier valittiin Ranskan tiedeakatemiaan. Vuonna 1830 hänet nimitettiin professoriksi École Nationale des Ponts et Chaussées -koulussa ja 1831 professoriksi, Augustin Louis Cauchyn seuraajaksi, matematiikassa ja mekaniikassa École polytechnique'ssa.

Tuloksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1819 hän korjasi Galileo Galilein väärän mallin jännityksen jakaumasta taivutetussa palkissa. Navier kehitti yleisen elastisiteettiteorian eli loi lujuuslaskennan perusteet vuonna 1821. Vuonna 1826 hän määritteli materiaalien kimmomodulin (E).

Vuonna 1822 hän kehitti virtausmekaniikan ydintä olevat Navier-Stokes-yhtälöt.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]